Rikkinäisen ruokajärjestelmän korjaamiseen tarvitaan koko kylä

Food & Future Forum käynnistyi vuonna 2017 Hotelli- ja ravintolamuseon halusta hahmottaa ruuan ja ruokakulttuurin jatkumoa historiasta nykyhetken kautta mahdollisiin tulevaisuuksiin. Keskustelu ruuasta on kuluneen vuosikymmenen aikana kuumentunut ja politisoitunut lähes ennennäkemättömällä tavalla. Ainoana ruoka- ja juomakulttuuriin keskittyvänä museona Suomessa Hotelli- ja ravintolamuseo piti tärkeänä tallentaa ajankuvaa hetkenä, joka voi kenties osoittautua yhdeksi ihmiskunnan historian suurista ruokamurroksista.

Koneen Säätiön Rohkea tekijä -rahoituksen turvin museon oli mahdollista seurata ja dokumentoida ruuasta käytävää ajankohtaista keskustelua tarkoitusta varten perustetun Food & Future Forum -projektin kautta puolentoista vuoden ajan. Tänä aikana ruokaa ja sen murrosta käsiteltiin neljässä tapahtumassa, seitsemässä dokumenttielokuvanäytöksessä, neljässä Helsingin työväenopiston kanssa yhteistyössä toteutetussa luennossa, monitaiteisessa installaatiossa, antropologiyhteisö AntroBlogin toteuttamassa ja museon nykydokumentoimassa mediakatsauksessa, blogikirjoituksissa sekä kuukausittain julkaistuissa lukuvinkeissä.

Tapahtumissa ja sisällöissä kohtasivat tutkijat ja tuottajat, arjen ruuanlaittajat ja kauppiaat sekä kuluttajakansalaiset ja taiteilijat. Sisällöissä käsiteltiin ruuan kestävyyttä, tasa-arvoa, ruokainnovaatioita ja ruokakulttuuria. Aiheista käytävää keskustelua ja päätöksentekoa seurattiin, dokumentoitiin ja kommentoitiin Food & Future Forumin ja Hotelli- ja ravintolamuseon sosiaalisen median kanavissa. Toteutuksissa tavoiteltiin mahdollisimman monipuolista näkökulmaa ja aiheiden kriittistä tarkastelua.

Tietoa ja tarinoita

Julkinen keskustelu erityisesti ruuan ilmastovaikutuksista kiihtyi ja polarisoitui vahvasti projektin aikana. Eläinperäisten elintarvikkeiden kulutus nousi laajan huomion kohteeksi varsinkin EAT-Lancet-komission suositteleman planetaarisen ruokavalion sekä hallitustenvälisen ilmastopaneeli IPCC:n vuoden 2019 raportin julkaisemisen jälkeen.

Suomessa kiivasta kädenvääntöä käytiin maidon ja lihan paikasta suomalaisessa ruokavaliossa ja elinvoimaisen maaseudun turvaajana. Näkemyserot kärjistyivät vahvasti erilaisten ideologioiden ja jonkin verran sukupolvien välillä sekä kaupunki–maaseutu-akselilla. Ilmastonmuutoksen torjuminen ruokailutottumusten muutoksilla tuntui puhuttelevan sitä enemmän, mitä kauempana ruuan tuotantoketjun alkupäästä keskustelijan maailma oli. Maatalouselinkeinon puolesta huolissaan olevien katse taas kääntyi helpommin globaalista paikallisiin realiteetteihin ja muiden, suurempien toimijoiden ja toisten toimialojen, vastuuseen. Molemmissa äärilaidoissa asiaan saatettiin suhtautua vahvasti tunteella, jonka tueksi tutkimustietoa sovellettiin toisinaan varsin liberaalisti.

Kuten inhimillistä on, hahmotamme ympäröivää todellisuutta selkeimmin yksi aihe tai pulma kerrallaan. Ruokaa liittyvässä keskustelussa tämä ilmenee usein niin, että yhtä ilmiötä tai vaikutusta pohdittaessa muut näkökulmat jäävät vähemmälle tarkastelulle. Esimerkiksi ruuan ilmastovaikutuksista puhuttaessa saatetaan sivuuttaa eläintuotannon eettisyys, ihmisoikeuksien toteutuminen tai ravitsemukselliset seikat. Toisaalta esimerkiksi pelkkään ravitsemukseen keskityttäessä saatetaan unohtaa ympäristö- tai kansantaloudelliset vaikutukset. Ruoka on monimutkainen, kaikki elämän ja yhteiskunnan kerrokset läpäisevä aihe.

Ruuan ympäristövaikutuksiin liittyy paljon oletuksia ja hyvistä uuden tutkimuksen popularisoimisen pyrkimyksistä huolimatta keskusteluihin nousee toisinaan vanhentunutta tietoa. Sosiaalisen median kuplauttava vaikutus näkyy myös ruokatiedon leviämisessä ja virheelliset käsitykset saattavat levitä laajalle ja elää pitkään. Klassinen esimerkki mieliimme tallentuneesta vanhentuneesta tiedosta on kotimaisen kasvihuonetomaatin hiilijalanjälki, joka on vuoden 2004 jälkeen pienentynyt reilut 60 prosenttia ja on jo lähellä vuosituhannen alussa parempana valintana pidetyn Välimeren alueen tuontitomaatin lukua. Ruokaketjun monimutkaisten vaikutussuhteiden ymmärtäminen on myös sitä vaikeampaa, mitä kauempana omasta arjestamme käsiteltävät aiheet ovat.

Samoin kuin ruuan ympäristö- ja yhteiskunnallisiin vaikutuksiin, myös ruokakulttuurin muutoksiin ja ruuan kulutuksen historiaan liittyy paljon oletuksia. Ajatukset kansallisesta ruokaperinteestä ovat joskus vahvasti tarinallistettuja. Kansalaisten oikeudesta liharuokiin räjähti tulinen keskustelu ensin silloin, kun varuskuntaravintoloissa päätettiin pitää yksi kasvisruokapäivä viikossa ja toisen kerran silloin, kun Helsingin yliopiston ravintolat ilmoittivat lopettavansa naudanlihan tarjoilun. Liharuokia puolustavissa argumenteissa kuultiin tunteisiin vetoavia puheenvuoroja siitä, miten talvisotaa ei voitettu kasvisruualla tai miten Suomessa on “aina” syöty lihaa. Lihankulutuksen kaksinkertaistuminen reilussa 50 vuodessa jätettiin argumentoinnissa huomiotta ja kommenttikentille piirtyi tarina Suomen kansasta ja sen ikiaikaisesta, yhteneväisestä ruokakulttuurista. Entisestä juhlapäivien herkusta oli tullut kansalaisoikeus.

Teknologiaa ja kansalaistottelemattomuutta

Samaan aikaan klikkihakuisen uutisoinnin ja sosiaalisen median kädenvääntöjen kanssa tehdään määrätietoista ja monialaista tieteellistä työtä, jonka tavoitteena on uusintaa sekä paikallista että globaalia ruokajärjestelmää alkaen regeneratiivisesta maataloudesta ja päätyen kuluttajille tarjottaviin teknologisiin uudistuksiin ilmasto, ihmiset, talous ja tuotantoeläimet huomioiden. Keinot kestävän ruokajärjestelmän luomiseksi ovat jo olemassa, joten laajamittaisen muutokset esteenä ovat lähinnä asenteemme. Meidän olisi myös aika hyväksyä, ettei mikään yksittäinen ratkaisu pelkästään toimi, vaan kestävän ruokajärjestelmän luominen tarvitsee kaikki käytettävissä olevat toimenpiteet.

Kulttuuriset muutokset ovat yhtälössä kaikkein hitaimpia, mutta niitä tarvitaan ja niitä myös jatkuvasti arjessa tapahtuu. Käyttäytymistiede on osoittanut, että kaikki kansanliikkeet tai boikotit, joiden takana oli ollut vähintään 3,5 % väestöstä ovat väistämättä johtaneet muutokseen. Tähän pohjaten voidaan todeta, että vaikka suuret linjat piirretäänkin poliittisessa päätöksenteossa, myös kansalaisaktivismi ja arjen kuluttajuus ovat keskeisiä toiminnan muotoja tulevaisuuden ruokajärjestelmää luotaessa.

Reseptit uudelle vuosikymmenelle

Alkavana uutena vuosikymmenenä ruoka tulee eittämättä edelleen kuumentamaan poliittista keskustelua ja jakamaan kansalaisia. Myös ruokavalintojen ja -tapojen merkitys identiteettien rakentajina ja ryhmään kuulumisen välineenä vahvistunee entisestään. Ruokavalion optimointi osana biohakkerointia on laajassa mittakaavassa vasta tulossa.

Vähittäiskauppaa muuttavat jatkossakin erilaiset tuote- ja teknologiainnovaatiot. Asiakkaan arkea tulevat muovaamaan kaupan vauhdilla etenevä digitalisaatio, uudenlaiset ostamisen tavat ja ostokäyttäytymiseen tai terveystietoihin perustuvat, räätäilöidyt asiakaskokemukset. Keinolihan ja muiden suurten teknologisten pelastajien kaupallistumista joutunemme vielä hetken odottamaan, joten tuleva vuosikymmen kannattaa valjastaa kulttuuriseen sopeutumiseen ja kokonaisvaltaisesti kestävämpään herkutteluun.

Maistuvaa uutta vuotta 2020!

Sirpa Hickman

Kirjoittaja tuotti Food & Future Forumin yhdessä Hotelli- ja ravintolamuseon syömisen ja juomisen asiantuntijoiden kanssa ja jatkaa nyt kohti uusia buffetpöytiä

FACEBOOK
INSTAGRAM
TWITTER