Vappu ja sitruuna ovat historiallinen pari
“Ei Vappu ole köyhän ystävä.”
Vakka-Suomi
Vapun historia on värikäs. Kustaa Vilkunan Vuotuisen ajantiedon mukaan Suomessa on juhlittu toukokuun ensimmäisenä päivänä jo keskiajalla, jolloin juhlittiin abbedissa Valburgin pyhimykseksi julistamisen kunniaksi. Abbedissa oli anglosaksien pyhän kuningas Richardin tytär, joka levitti kristinuskoa pohjoiseen. Suomalaisia kirkollisia vappuperinteitä ovat Vilkunan mukaan monenmoiset työkiellot, jotka liittyivät esimerkiksi kalastamiseen ja kylvöön – kumpaakaan ei sopinut vappuna tehdä.
Ilmar Talve kertoo, että ylioppilaiden vapunvietto löi leimansa Turkuun vanhan akatemian aikana 1810-1820 -luvuilla. Sieltä juhla siirtyi Turun palon jälkeen yliopiston mukana Helsinkiin vuonna 1828, mutta se kiellettiin muutamiksi vuosiksi. Vuonna 1848 juhlapäivä taas sallittiin, mutta silloin sen nimi oli Kukan päivä ja sitä vietettiin 13.5.
Työväen juhlaksi vappu tuli Kansainvälisen työväenkongressin Pariisissa 1889 tekemän päätöksen myötä. Samana vuonna puolestaan Ensimmäinen sosialistinen internationaali nimesi vapunpäivän yleiseksi mielenosoituspäiväksi. Se sopi tarkoitukseen mainiosti, sillä vuotuiset työsopimukset yleensä solmittiin juuri tuona päivänä. Kotimaassa työväenjärjestöt aloittivat vapun juhlimisen 1906, ja vuoden 1979 juhla oli ensimmäistä kertaa virallinen liputuspäivä ja suomalaisen työn päivä.
“Jos vappuna kylvää, ei vilja kasva.”
Sääksmäki
Vappu näkyi kielessä ja kylpemisessä
Vappuun liittyy paljon satokauden alkuun liittyvää toivoa kuvaavia sanontoja, esimerkiksi Etelä-Suomessa on sanottu, “Vappuna papu vaolle, viikon päästä viimeistäänkin.” Herneen ja pavun kylvöaika oli siis lähellä. Länsi-Suomessa lehmät ja lampaat pääsivät vihdoin pitkän talven jälkeen ulos – oli lunta tai ei! Toukokuussa on poltettu myös vapputulia erityisesti Ahvenanmaalla, Länsi- ja Itä-Uudellamaalla.
Vappuun liittyi runsaasti uskomuksia: jos lampaita juotti padoista sai mustia karitsoja, tai jos hevosia uitti Vappuna ne säästyivät kesällä paarmanpuremilta. Kylpeminen juoksevassa vedessä vappuna helpotti myös ihmisten vaivoihin. Luminen vappu puolestaan ennusti lumetonta talvea. Sananlaskut kertovat luontoon liittyvien merkkien seuraamisesta.
Simaresepti Kokki-Kirjasta vuodelta 1849 Kuva ©Satakunnan museo
Vappuun liittyi runsaasti uskomuksia: jos lampaita juotti padoista sai mustia karitsoja, tai jos hevosia uitti vappuna ne säästyivät kesällä paarman puremilta. Kylpeminen juoksevassa vedessä vappuna helpotti myös ihmisten vaivoihin. Luminen vappu puolestaan ennusti lumetonta talvea. Sananlaskut kertovat luontoon liittyvien merkkien seuraamisesta.
“Jos käki kukkuu ennen valpurinpäivää, tulee halla- ja katovuosi!”
Kalanti
Sitruuna, vapun tärkein ainesosa!
Sitruunan historia on jäänyt suositumman sitrus-serkun appelsiinin varjoon, mutta Suomi syö ja juo -hankkeen museoagentit ovat onnistuneet selvittämään muutamia tiedonmurusia hedelmän vaiheista.
Varhaisin tieto sitruunoista kotimaan kamaralla löytyi 1670 -luvulta, jolloin Vehmaan pappilan puutarhassa kasvoi sitruunapuu. Kyseessä oli kuitenkin harvinainen puuyksilö, sillä sitruunat olivat vielä tuolloin vain harvojen saatavilla olevaa tuontitavaraa. Tähän viittaa myös Fredrik Elfvingin vuonna 1896 julkaisema Tärkeimmät viljelyskasvit, jossa nimensä mukaisesti on selvitetty tärkeimpiä viljelyskasveja aina viljoista nautintoainekasveihin. Myös sitruunalla on osuutensa opuksessa, jossa sitrushedelmiä kuvaillaan mehevälihaisiksi, omituisista hedelmäseinässä kasvavista karvamuodostuksista koostuneiksi monilokeroisiksi marjoiksi.
Sotien aikana monien eksoottisten tuontihedelmien saanti hankaloitui tai loppui kokonaan. Ensimmäiset kirjalliset tiedot sotien jälkeisistä sitruunoista Suomessa ovat 1940 -luvun lopulta, jolloin niitä tuotiin vähäisiä määriä. Säännöstelyn loputtua vuonna 1953 kauppojen valikoimat laajenivat, eikä sitrushedelmiä tarvinnut enää hankkia ”tiskin alta”. Jo vuodelta 1957 löytyy tieto siitä, että näitä happamia hedelmiä on tuotu Suomeen 2058 tonnia.
Sitruunan salaisuus
Hyvän ruoan salaisuus on suolan, makean, happamuuden, karvauden ja umamin tasapaino. Jos ruoasta puuttuu hapokkuus, niin maku jää vaisuksi. Sitruunan kirpeä mehu taittaa liikaa rasvaisuutta ja raikastaa monet liha-, kala- tai kanaruoat. Sitruunan avulla saadaan moneen ruokaan tarvittava hapokkuus, jolloin makunautinto onnistuu varmasti.
Suomeen tuodaan vuosittain yli kolme miljoonaa kiloa sitruunoita. Eniten niitä tuodaan meille Espanjasta (yli 1,2 miljoonaa kiloa vuodessa), jossa sitruunoiden saatavuus on hyvä aina lokakuulta heinäkuulle saakka. Espanjalaisten sitruunoiden sesongin ulkopuolella niitä tuodaan Etelä-Afrikasta (noin 0,5 miljoonaa kiloa) tai Etelä-Amerikasta (noin 0,7 miljoonaa kiloa). Muita alkuperämaita ovat Israel, Turkki, Italia ja Meksiko joiden yhteen laskettu osuus käyttämistämme sitruunoista on reilu 0,5 miljoonaa kiloa.
Suomeen yleisimmin tuotavat lajikkeet
primofiori
Suomessa yleisimmin tarjolla oleva sitruuna on primofiori. Se saatetaan välillä sotkea erääseen italialaiseen sitruunalajikkeeseen, jonka satokauden nimi on primofiore. Tällä seikalla ei tavallisen kuluttajan kannalta ole mitään merkitystä, kun seuraa sitruunan alkuperämaata.
Primofiori on Espanjan viljellyin lajike ja se muodostaa yli 60 prosenttia koko maan sitruunatuotannosta. Se on runsassatoinen ja nopeakasvuinen lajike, jonka hedelmät ovat pieniä, pyöreitä ja mehukkaita. Sen satokausi alkaa lokakuussa ja kestää aina helmikuun loppuun. Satoa korjataan 2-3 kertaa sesongin aikana.
Sitruunan hyvän säilyvyyden ansiosta sesongin viimeisiä, tavallista suurempi kokoisia, hedelmiä voi löytää vielä tälläkin hetkellä kotimaisista ruokakaupoista. Ne saattavat olla jopa mandariinin kokoisia ja mehuukkuutensa ansiosta ovat täydellisiä hedelmiä siman valmistuksessa.
Berna (Verna)
Berna on Espanjan toiseksi viljellyin sitruuna ja Suomessa tämän lajikkeen kauppanimi on Verna. Puut ovat isoja, mutta piikittömiä. Hedelmä on keskikokoinen ja sen tyven puolella on selkeästi erotettava “kaula” ja päässä selvä nystyrä.
Pääsato alkaa helmikuun puolessa välissä ja kestää aina heinäkuulle. Puu tuottaa kaksi satoa vuodessa, mutta syksyllä alkava jälkisato ei ole kaupallisesti merkittävää. Silloin hedelmät ovat yleensä vihertäviä ja siemenettömiä. Niitä saatetaan värjätä tai käsitellä kaasulla värin parantamiseksi. Tällä hetkellä pääsato on parhaimmillaan ja Vernat sopivat myös erinomaisesti siman valmistukseen.
Sitruunaan liittyviä uskomuksia
Sitruunalla on viruksia torjuvia ominaisuuksia limoniini-nimisen ainesosan ansiosta. Sitä löytyy sen kuoresta, mutta myös mehusta. Sitruunasta löytyy glukoosin imeytymistä hidastavaa pektiiniä, joka on kylläisyyden tunnetta ylläpitävää ravintokuitua. Pektiini ja sitruunahapot hidastavat sokerin imeytymistä, joka estää verensokerin nopeaa laskua.
Emäksiset ampiaisen pistot aiheuttavat iholla ärsytystä, joten hapan sitruunamehu voi auttaa vaivaan. Tätä vinkkiä voi kokeilla myös mäkäräisten ja hyttysten pistoihin. Ruuansulatuksen tukena sitruuna toimii lisäämällä sitä paistettuun ruokaan. Sitruunamehu tekee ruuasta helpommin sulavan, koska sen hapot imeytyvät ruuan rasvoihin. Kun sitruunan mehu ja hedelmäliha hajoavat vatsassa, ne tuottavat kaliumkarbonaattia, joka vähentää vatsahappoja. Limoniini voi auttaa myös närästysoireisiin.
Elfving, Fredrik. Tärkeimmät viljelyskasvit (1896)Kustannusosakeyhtiö Söderström&Co, Helsinki
Tilastokeskus http://www.doria.fi/handle/10024/98979
Citruspages/Sitrussivut http://citruspages.free.fr/appelsiinit.html#historiaa
Helsingin kaupunginkirjasto Kysy.fi -sivusto http://www.kysy.fi/kysymys/milloin-suomeen-tulevat-ensimmaiset-sitruunat-saiko-niita-esim, http://www.kysy.fi/kysymys/mina-vuonna-appelsiini-tuli-kauppoihin-koko-kansan-saataville
Koskimies, T. & Knuuttila, M. Pappilan puutarhassa: Kasveja ja kulttuurihistoriaa (2007) Kustannus Oy Arkki, Helsinki
Nirkko, J. (toim.) Juhannus ajallaan: Juhlia vapusta kekriin (2004) Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä.
hrm