Valioruokahoitoa Hyvinkään parantolassa
Aino Sibelius kuten monet 1900-luvun alun kuuluisuudet lähtivät nauttimaan parantavasta vuoristoilmasta ja hermolevosta Hyvinkään parantolaan. Keväällä 1907 Ainon päiväohjelmaan parantolassa kuului aluksi puhdasta vuodelepoa ja pikkuhiljaa kunnon kohetessa lyhyitä kävelyretkiä ja istuskelua ulkoilmaterassilla. Myös ruoka oli keskeistä. Tavoitteena oli levon lisäksi saada paino nousemaan 4–5 kiloa.
Hyvinkään parantola oli perustettu vuonna 1896 hermolepoa kaipaavien kaupunkilaisten ja sairastelusta toipuvien lepopaikaksi. Tarttuvia tauteja kuten tuberkuloosia sairastavia siellä ei hoidettu, joten se oli toiminnaltaan lähempänä kylpylää kuin varsinaista parantolaa. Hyvinkään parantola sai nopeasti suuren suosion ja vieraskirjassa vilisi kuuluisia nimiä. Alueen kuivasta ”vuoristoilmasta” saatiin nauttia parantolassa aina vuoteen 1939 saakka, jolloin rakennus muutettiin sotasairaalaksi.
Parasta pöytään
Parantolan huonehinta sisälsi liinavaatteet ja täysihoidon kolmella aterialla ja kahdesta kolmeen välipalalla, sekä tavallisen kylvyn ja lääkärin tarkastuksen. Asiakkaat edustivat yläluokkaa, joiden joukossa oli muun muassa venäläisiä paronittaria, senaattoreita ja kenraaleita. Oli tärkeää vastata heidän odotuksiansa myös ruoan suhteen. Parantola markkinoi esitteissään tarjoavansa ”erityistä valioruokahoitoa, lihottamista ja laihduttamista”.
Parantolan keittiö oli varsin kuuluisa. Yksi parantolan keittäjistä palkattiin Presidentinlinnaan ja toinen päätyi kahdesti parantolan asiakkaiden mukana keittäjäksi Pietariin. Ideoita ruokalajeiksi haettiin muun muassa vuonna 1915 hankitusta Vegetarisk kokbok -teoksesta.
Parantolan keittiössä 1922 istuu vasemmalla vati sylissään Olga Matilda Silander os. Lehtinen, joka on Pietarissa käynyt keittäjätär. Hyvinkään kaupunginmuseon Aulis Saviahon kokoelma. CC BY-NC-ND 4.0.
Ruoka-ajat rytmittivät päivää
Kulttuurilehti Ateneum maalailee vuonna 1898 kaunista kuvaa Hyvinkään parantolasta ja kertoo meille myös päivärytmistä. Puuroa ei vierastettu tuolloin edes lounaalla (toinen aamiainen) paremman väen keskuudessa:
8.30–9.00 Aamiainen, sis. kylmiä leikkeleitä, puuroa ja maitoa sekä kahvi tai tee.
10.00 Päivän posti saapuu. Lehtien lukua, kävelyä, kylpyjä, lääkärin vastaanotto.
13.00 Toinen aamiainen, sis. liharuoka, puuro ja jälkiruoka.
Iltapäivällä ruokalepoa, kelkkailtiin, luisteltiin, tai ajetaan reellä. Kesäisin kävelyä luonnossa, tai pelataan krikettiä, krokettia tai lawntennistä.
18.00 Päivällinen sis. keitto, liha- tai kalaruoka, jälkiruoka ja kahvi.
Pimeän laskeutuessa kokoonnutaan oleskeluhuoneisiin pelaamaan pelejä sekä lukemaan lehtiä ja kirjoja.
21.00 Lasi maitoa ja jotain siihen kastettavaa.
22.00 Siirtyminen omiin huoneisiin.
Vesi vanhin voitehista
Vesi kuului tärkeänä osana kylpylöiden hoitoihin niin sisäisesti, kuin ulkoisesti nautittuna. Kylmän lähde- ja kaivoveden juomisen katsottiin olevan olennainen osa vesihoitoa. Vedenjuonnin oletettiin parantavaan lähes kaikkia vaivoja heikkorintaisten huonosta olosta aina kihtiin, reumatismiin, peräpukamiin, luulosairauteen, hysteriaan sekä moniin kroonisiin kipuihin. Ratkaisevaa oli nautitun veden oikea määrä. Lääkärien määräykset olivat tyypillisesti kohtuulliset, 5–12 lasillista päivässä.
Hyvinkään parantolassa omaa vettä saatiin 13 metriä syvästä kaivosta, jonka lisäksi tarjolla oli kivennäisvettä. Kivennäisvesiä parantolaan ostettiin Helsingistä Sinebrychoffilta.
Parantolan vedenkuljetustynnyri. Kuvassa ylilääkäri Sandelinin lapset. Hyvinkään kaupunginmuseon Aulis Saviahon kokoelma. CC BY-NC-ND 4.0.
Oma leipomo ja puutarha
Aluksi Hyvinkään parantolan ruokahuolto tilattiin ulkopuolisilta, mutta pian se päätettiin järjestää itse. Uuden päärakennuksen kiristäessä parantolan taloutta ja nousseiden kävijämäärien kasvattaessa ruokailumenoja, haettiin säästöjä leipomalla leipä parantolalla. Vanha kylpylärakennus toimikin leipomona, kunnes uusi leipomo valmistui 1915.
Lars Sonckin suunnittelema päärakennus valmistui vuonna 1906. Myöhemmin sitä laajennettiin. Hyvinkään kaupunginmuseon Aulis Saviahon kokoelma. CC BY-NC-ND 4.0.
Parantolan ruokahuoltoa tukemaan perustettiin myös oma puutarha. Sopiva paikka löytyi Hyvinkään Välenojalta, noin kilometrin päästä parantolan alueesta. Sinne rakennettiin puutarhurille asunto sekä kivikellari vihannesten säilytystä varten. Omasta kasvihuoneesta saatiin varhaisvihanneksia. Ruokahuoltoa varten parantolan maille rakennettiin myös oma sikala, jossa päästiin hyödyntämään keittiöjätteet.
Lähiruokaa
Säilyneistä tilikirjoista selviää, että monet alueen maatiloista ja asukkaista saivat tienestejä myymällä tuotteitaan parantolan keittiölle. Esimerkiksi polttopuut, maito, munat ja vihannekset tulivat parantolalle Erkylän kartanolta, Krissin kartano toimitti voita ja Helletorppa kermaa.
Perusaineisten lisäksi parantolan vieraita kestittiin esimerkiksi vasikanlihalla, kanalla, kuhalla, lohella ja lampaalla. Paulig toimitti parantolalle kahvia ja Sinebrychoff vichyn lisäksi olutta ja sitruunasoodaa. Tarjoiluun tilattiin laseja ja lautasia Arabialta ja Stockmannilta.
Parantolan tarjoiluastioita Mäntymetsän katveessa -näyttelyssä. Kuva: Jussi Tiainen, 2023.
Kesän alkaessa ruokalistalla näkyi entistä enemmän erilaisia vihanneksia perunoista parsaan, pinaattiin ja porkkanaan. Mustikat ja metsämansikat täydensivät notkuvia pöytiä. Osa vihanneksista ja marjoista myös säilöttiin tulevaa talvea silmällä pitäen kuten sen ajan ravintoloissa oli tavallista.
Merja Nummi
Kirjoittaja on Museokeskus Taikan yleisötyön amanuenssi, joka mielellään noudattaisi parantolan päivärytmiä.
Pääkuva: Sisäkuva Hyvinkään parantolasta, 1908. Hyvinkään kaupunginmuseon Aulis Saviahon kokoelma. CC BY-NC-ND 4.0.
Lähteet:
Hyvinkään kaupunginmuseon näyttely Mäntymetsän katveessa – Hyvinkään parantola 1896–1939 Museokeskus Taikassa Hyvinkäällä. Näyttely on esillä 7.1.2024 saakka.
Forslund, Jukka, Hämäläinen-Forslund, Pirjo ym.: Tuuli, pilvet ja männynlatvat. Hyvinkään parantola – Hyvinge sanatorium och badanstalt 100 vuotta. Hyvinkään taidemuseo, 1996.
Suvikumpu, Liisa: Suomalaiset kylpylät. Kotimaisen kylpyläkulttuurin historiaa. SKS, 2014.
Tidskriften Ateneum 14.1.1898: Hyvinge Sanatorium, s. 78–82.
hrm