Tomaatti: myrkky vai herkku?
Tiesitkö, että tomaatin hedelmät ovat kasvitieteellisesti marjoja? Tai että perunan ja munakoison ohella koisokasvien heimoon kuuluvan tomaatin varret ja lehdet ovat myrkyllisiä? Inkat ja asteekit osasivat hyödyntää tomaattia ravintona jo satoja vuosia ennen ajanlaskun alkua, mutta tomaattikastikkeen kotimaanakin pidetyssä Italiassa tomaatin kultakausi alkoi toden teolla kolmisen sataa vuotta sitten. Suomessa tomaatin syömisessä on urakoitu vasta noin 70 vuotta, tosin sitäkin innokkaammin.
Maailmassa tunnetaan tällä hetkellä noin 400 000 kasvilajia ja nimettyjen kasvien lukumäärä kasvaa joillakin tuhansilla vuosittain. Tunnetuista kasveista noin 30 000 tiedetään ihmiselle syömäkelpoiseksi. Säännöllisesti ihminen on käyttänyt noin 7000 kasvia ravintonaan, mutta aktiivisessa viljelyssä niistä on vain pari sataa. Mari Koistisen mukaan arvio on, että jopa yli puolet kaikista kasveista voisi soveltua elintarvikkeeksi (Koistinen 2023: Hyvä paha jalostus. Miten eettinen ruuantuotanto on mahdollista). Erilaisia tomaattilajikkeita on jalostettu jopa yli 10 000.
Kolonialismin hedelmä
Villitomaattia oli hyödynnetty ravinnoksi läntisessä Etelä-Amerikassa Andien vuoristossa jo kauan ennen kuin eurooppalaiset astuivat sinne jalallaankaan. Tiedetään, että Etelä-Amerikan alkuperäiskansoista ainakin inkat ja asteekit viljelivät tomaattia viimeistään noin 500 eaa mennessä. Nimi tuli asteekkien nahuatl-kielen sanasta tomatl/tumatl, joka kuvasi myös lyhtykoison hedelmää. Espanjaksi sitä alettiin kutsua nimellä tomate ja tästä nimi lainattiin mm. englannin, ruotsin, saksan ja suomen kieleen.
Tomaatin tie eurooppalaiseen ruokapöytään on samalla kertomus Euroopan ja Etelä-Amerikan kulttuurien ja luonnonolojen törmäämisestä. Tomaatti on osa kontekstia, johon Euroopasta katsottuna kuuluu vähintään uusien ruokakasvien, ruokailutapojen ja lääkkeiden omaksuminen sekä soveltaminen eurooppalaisiin olosuhteisiin. Etelä-Amerikan näkökulmasta on käytetty termiä ympäristömurha (englanniksi environcide), millä tarkoitetaan alkuperäiskansojen elinympäristön ja ympäristöinfrastruktuurin tarkoituksellista tuhoamista. Kokonaisia sivilisaatioita hävitettiin niin taisteluiden kuin tautien välityksellä, heidän asuntonsa sekä peltonsa ja muut ruokalähteensä tuhottiin ja ekosysteemit eurooppalaistettiin.
Tomaatteja Espanjan kuninkaalle
Joidenkin tietojen mukaan Hernán Cortés toi tomaatin mukanaan Espanjaan Tenochtitlánin kaupungin (nyk. Mexico City) valtauksen jälkeen vuonna 1521. Toinen tieto toisaalta kertoo, että jo Kristoffer Kolumbus olisi kuljettanut tomaatin Espanjan kuninkaalle vuonna 1493. Joka tapauksessa Espanjalla oli Etelä-Amerikan 1400–1500-lukujen vaihteen kolonisaation seurauksena merkittävä vaikutus tomaatin yleistymiselle muualla maailmassa.
Espanjalaisten tiedetään käyttäneen tomaattia ravinnoksi 1500-luvulta lähtien ja heidän mukanaan tomaatti levisi mm. Karibialle ja Filippiineille sekä kaikkialle Aasiaan. Muualla tomaattiin suhtauduttiin sen myrkylliseksi tiedettyjen lehtien sekä hedelmien värin takia (punainen, vaara!) epäilevästi. Epäluuloja lisäsivät myrkytysoireet, joita rikkaat saivat syötyään hapokkaita tomaatteja tinalautasilta. Varattomien käyttämistä puulautasista ei tinalautasten tavoin irronnut lyijyä, joten joidenkin lähteiden mukaan tomaatti kuului 1500-luvulla lähinnä köyhien kansanosien ruokavalioon. Tinalautasten aiheuttamista lyijymyrkytyksistä tiedetään tomaatteja joka tapauksessa syytetyn.
Eurooppalaisessa kirjallisuudessa tomaatti mainitaan ensi kerran vuonna 1544. Pietro Andrea Mattioli kirjoitti uudenlaisen munakoison saapuneen Italiaan ja että sen hedelmät olivat kypsyttyään punaisia tai keltaisia. Mattiolin mukaan hedelmää voitaisiin käyttää keitettynä ja maustettuna ravinnoksi, kuten muitakin munakoisoja. Joidenkin vuosien jälkeen hän nimesi hedelmän pomo d’oroksi, kultaiseksi omenaksi.
Koristeesta ketsuppiin
Tomaattia viljeltiin Keski- ja Pohjois-Euroopassa aina 1700-luvulle asti pääasiassa kuriositeettina ja koristeellisena köynnöskasvina. Ruokaohjeisiin se löysi tiensä Välimeren alueella 1600-luvulla ja 1700-luvun alussa, jolloin tomaattikastikkeen ohjeita kirjoitettiin italialaisiin keittokirjoihin (sitä ennen pastaruokiin kuului olennaisemmin juusto), alkuun maininnalla ”alla Spagnuola” eli espanjalaiseen tyyliin. Vähitellen viljely yleistyi myös muun muassa Iso-Britanniassa, ja italialaisten siirtolaisten mukana tomaatti opittiin tuntemaan Pohjois-Amerikassa.
1800-luvun jälkipuolella kasvihuoneviljelyn kehittymisen myötä tomaatteja alettiin kasvattaa myyntiin ja tomaatin kaupallinen ja teollinen tuotanto käynnistyi. Ja kun Napolissa Italiassa yhdistettiin 1800-luvulla tomaatti ja pizza, syntyi yhdistelmä, joka takasi molempien (toistaiseksi) loppumattoman suosion. Saman vuosisadan viimeisinä vuosina Yhdysvalloissa Joseph Cambellin yrityksessä havaittiin, että tomaatit säilyvät hyvin purkitettuna, ja yritys lanseerasi sittemmin maailmanmaineeseen nousseen ja kuvataiteen ikoniksikin päätyneen tomaattikeittonsa.
Tomaatista valmistettu ketsuppi yleistyi ensimmäisenä Yhdysvalloissa. Henry Heinz lanseerasi kaupallisen tomaattiketsupin vuonna 1876 mainoslauseella ”Siunattu helpotus äideille ja muille naisille kotitalouksissa”. Vuoteen 1905 mennessä Heinz-yhtiö oli myynyt yli 5 miljoonaa pulloa ketsuppia. Suomessa ketsupin käyttö alkoi yleistyä 1960-luvulla.
Jälleen yksi myrkyllinen mukula?
Kuten perunaan aiemmin, tomaattiin ja sen myrkyllisiksi tiedettyihin osiin suhtauduttiin Suomessa varauksella. Siksi tomaatti tunnettiin täälläkin pitkään pääasiassa koristekasvina ja kasvattaminen ravinnoksi yleistyi hitaasti. Turun Akatemian kemian professori P. A. Gadd tutki kasvien erilaisia käyttömahdollisuuksia ja keitti tomaateista liimaa Suomen istutustoiminnan johtajan eli plantaasitirehtöörin kaudellaan (vuodesta 1762 alkaen). Siementen myyntiluetteloissa tomaatti oli listattu koristekasveihin vielä 1850-luvulla.
Tomaattia on viljelty Suomessa ruokakasvina 1870-luvulta lähtien ja tietoja tomaatin kasvatuksesta ja hyödyntämisestä saatiin Suomeen esimerkiksi matkakertomusten kautta. Kasvitieteilijä Edvard A. Wainio kuvaili Brasilian matkakertomuksessaan (1888) tomaatteja sekä monia muita ruokakasveja, joita oli myytävänä torilla Rio de Janeirossa.
Myös sanomalehdissä julkaistiin kuvauksia esimerkiksi Pariisin ruokakaupan tomaattitarjonnasta (Waasalainen 1887) ja tomaattien hyödyntämisestä lääkekasvina (Wiipurin Sanomat 1889). Wiipurin Sanomat: ”On aiwan kummastuttawaa mikä suuri lääkewoima kypsissä hedelmissä piilee”, ja että ”tomaattein mehu on maino lääke maksa- ja suolitaudeissa”. Tekstit ovat mahdollisesti käännöksiä, joita julkaistiin useissa sanomalehdissä. Aamulehden nimimerkki K.T. tiesi ennustaa jo vuonna 1892, että ”Tomatista warmaankin wähitellen aikainkuluessa on tulewa sellainen uusi kotikaswi, joka tulee löytymään jokaisen puutarhasta.”
Erikoinen kasvi siis kiinnosti ja Suomessakin monet taiteilijat viljelivät tomaattia. Esimerkiksi Pekka Halosella oli oma puutarhansa, jossa hän kasvatti tomaatteja ja käytti niitä teostensa mallina.
Erinomainen tomaatti
Suomessa alettiin kiinnittää 1920–30-luvulla huomiota kansan aliravitsemukseen ja tilannetta pyrittiin korjaamaan mm. valistuksen avulla. Puhuttiin vitamiineista ja kotipuutarhat yleistyivät. Tomaatteja kehotettiin syömään C-vitamiinin saamiseksi ja niitä kannustettiin syömään erityisesti tuoreena. Tomaatin maku ei kuitenkaan ollut monelle vielä tuttu, joten kirpeäksi koettua tomaattia yritettiin tehdä helpommin maistuvaksi niin etikalla, suolalla kuin sokerilla.
Vuonna 1941 julkaistussa pula-ajan säilöntäoppaassa kehotettiin sota-ajan vuoksi tuottamaan ja säilömään tomaattia aivan erikoisen runsaasti. Julkaisussa korostettiin, että itse säilötyillä tomaateilla voitaisiin korvata etenkin ulkomaisia hedelmiä, sillä niiden tuonti seuraavana vuonna oli epävarmaa ja kotimaista hedelmätuotantoa oli sodan takia kohdannut kato.
Tomaatin läpimurto
Toisen maailmansodan jälkeen tomaatti teki Suomessa lopullisen läpimurron ja 1970-luvun alussa kasvihuoneissa ympäri Suomea viljeltiin tomaatin ohella lähinnä kurkkua. Ympärivuotiseksi tomaatin viljely muuttui Suomessa 1990-luvulla. Nykyään Suomessa tuotetaan tomaattia reilu 40 miljoonaa kiloa vuodessa, suurin osa Pohjanmaalla Närpiön seudulla.
Vielä 1980-luvun alkupuolella noin 70 % Suomessa syödyistä tuorevihanneksista oli tomaattia, kurkkua, kaalia ja porkkanaa – ja edelleen tomaattien osuus kasvisten kokonaiskulutuksesta on vajaa viidennes. Vuoden 2022 vihannekseksi valitun tomaatin kulutus Suomessa on vuosittain noin 12 kiloa per henkilö. Kotimaisen tomaatin osuus kulutuksesta on ollut 2020-luvulla kasvussa, ja on noin 60 %.
Tiina Kiiskinen
Kirjoittaja on Hotelli- ja ravintolamuseon amanuenssi, joka yrittää malttaa mielensä, mutta jonka kodin ikkunalaudat lopulta aina keväisin täyttyvät tomaatintaimista.
Lähteitä:
Aamulehti 15.9.1892 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/510980?term=Tomatti&page=3 Luettu 28.8.2024
Alexander, William 2022: Ten Tomatoes that changed the world. A History.
Heikura, Pekka T. 2023: Alkuperäisväestöt liki tuhoutuivat, kun espanjalaiset valloittivat Amerikkaa. Tieteessä tapahtuu, numero 1/2023. https://www.tieteessatapahtuu.fi/numerot/1-2023/alkuperaisvaestot-liki-tuhoutuivat-kun-espanjalaiset-valloittivat-amerikkaa#ki25
Kitunen, Eila – Sariola, Marjatta 1941: Mitä säilön pula-aikana? Maatalousseurojen keskusliiton julkaisuja N:o 316. Maatalousnaisten julkaisuja N:o 38.
Koistinen, Mari 2023: Hyvä paha jalostus. Miten eettinen ruuantuotanto on mahdollista.
Kylli, Ritva 2021: Suomen ruokahistoria. Suolalihasta sushiin.
López-Terrada, Maríaluz 2016: The History of the Arrival of the Tomato in Europe: An Initial Overview https://traditom.eu/fileadmin/traditom/downloads/TRADITOM_History_of_the_arrival_of_the_tomato_in_Europe.pdf Luettu 27.8.2024
Tomaatit ovat vuoden 2022 vihanneksia, Kasvikset.fi: https://kasvikset.fi/vuoden-vihannes/2022/01/04/tomaatit-ovat-vuoden-2022-vihanneksia/ Luettu 28.8.2024
Waasan Lehti nro 70, 31.8.1887 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/65350?term=Pariisin&term=ruokakauppa&term=ruokakaupasta&term=Pariisissa&term=Pariisiin&page=2 Luettu 27.8.2024
Waasan Lehti nro 72, 7.9.1887 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/88944?term=tomaattia&page=2 Luettu 27.8.2024
Wainio, Edvard A. 1888: Matkustus Brasiliassa: kuvaus luonnosta ja kansoista Brasiliassa. https://digi.kansalliskirjasto.fi/teos/binding/1911764?term=tomaatteja&page=179 Luettu 27.8.2024
Wiipurin Sanomat nro 251, 27.10.1889 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/480185?term=Tomaattein&page=4 Luettu 27.8.2024
Tiina Kiiskinen
Kirjoittaja on Hotelli- ja ravintolamuseon amanuenssi