Sahti – suomalaisen olutkulttuurin helmi

Arkeologien mukaan olut on vanhimpia, ellei jopa vanhin ihmisten tuntemista alkoholijuomista. Olutta on valmistettu yhtä pitkään kuin on viljelty maata. Suomessa ohranviljely alkoi jo noin 6000 vuotta sitten, joten on luultavaa, että jonkinlaista olutta täällä on valmistettu jo tuhansia vuosia.

Oluiden laaja kirjo ei horjuta peruslagerin asemaa

Nykyisin erilaisia oluita löytyy maailmasta valtava määrä, ja makujen ja aromien kirjo on todella laaja. Moni olutharrastaja voisi allekirjoittaa kanssani väitteen siitä, että oluiden maailma on itse asiassa paljon laajempi ja monimuotoisempi kuin vaikkapa viinien maailma.

Väite voi olueen perehtymättömästä tuntua oudolta, sillä viime vuosina Suomessa vahvistuneesta olutkulttuurin renessanssista huolimatta suurin osa myydystä oluesta on edelleen geneeristä vaaleaa lager-olutta, jota myydään lähinnä etiketin synnyttämillä mielikuvilla. Bulkkilagerin markkinointi voi välillä olla oivaltavaa, vaikka tölkin sisältö ei sitä olisi.

Vaalea lager-olut on maailman suosituin oluttyyppi, mutta monelle voi tulla yllätyksenä, että se kehiteltiin nykymuotoonsa vasta vajaat parisataa vuotta sitten. Aiemmin oluet olivat tummempia ja sameampia. Vaikka teollisesti valmistettua lageria juodaan nykyään ympäri maailman, eri maiden paikalliset oluet tarjoavat edelleen hyvin laajan ja monipuolisen valikoiman jännittäviä makunautintoja.

Sahti on olutmailman suomalainen erikoisuus

Erikoisemmasta oluesta puhuttaessa on syytä mainita myös ainutlaatuinen suomalainen erikoisuus, joka on sahti. Sahti on katajalla maustettu suodattamaton pintahiivaolut. Sen raaka-aineina käytetään ohramaltaita ja vähäisessä määrin ruista sekä mausteena katajaa tai katajanmarjoja. Juuri katajan käyttö mausteena on sahdille ominaista. Tavallisestihan oluen mausteena on keskiajalta lähtien käytetty lähinnä humalaa.

Sahti onkin oluena hyvin vanhakantainen ja edustaa muualta jo kadonnutta perinnettä. Sahdin täyteläinen ja lähes ruokaisa suutuntuma poikkeaa hyvin paljon teollisesta vaaleasta oluesta. Sahti onkin vanha suomalainen perinnejuoma, jota on perinteisesti valmistettu erityisesti juhlia varten. Se poikkeaa makunsa puolesta varsin paljon markettien lager-oluesta, joten tottumattomalle se voi olla yllättävän tai jopa haastavan makuista.

Sahti ei tällä hetkellä valitettavasti ole erityisen tunnettu juoma edes Suomessa. Tämä on sääli, sillä juomana sahti on aivan ainutlaatuista. Vuonna 2007 kuolleen tunnetun olutkirjailija ja -asiantuntija Michael Jacksonin mukaan lasillinen sahtia on lasillinen kulttuuriantropologiaa. Sahti on nimittäin eräs puuttuvista renkaista muinaismesopotamialaisen puuromaisen oluen ja nykyisten teollisesti valmistettujen oluiden välillä.

Historiallisena aikana sahtia ei ole valmistettu aivan joka puolella Suomea, vaan sahtiperinne on ollut vahvinta lähinnä Satakunnasta Pirkanmaalle ja Hämeeseen ulottuvalla sahtivyöhykkeellä. Erityisen tunnettuja ”sahtipitäjiä” ovat esimerkiksi Lammi, Hämeenkyrö ja Sysmä. Eri paikkakuntien sahtiresepteissä on myös pieniä eroja. Esimerkiksi hämäläinen sahti on usein makeampaa kuin satakuntalainen sahti, koska satakuntalaisessa sahdissa käytetään enemmän ruista.

Sahti kuului juhliin ja pitoihin

Perinteisesti sahtia on valmistettu erityisesti juhlajuomaksi. Sahdin valmistaminen on varsin työlästä ja herkästi pilaantuvana juomana sitä ei voinut säilöä pitkiä aikoja. Herkästi pilaantuvana juomana sahti vaatii huolellisuutta myös valmistusvaiheesta. Kuten muussakin oluenpanossa, sahdinvalmistuksessa hygieniasta on ehdottomasti pidettävä kiinni, sillä bakteerit tuhoavat sahdin helposti. Sahdinvalmistusvälineet on ollut tapana pestä kuumalla katajavedellä ennen sahdin valmistusta, sillä katajalla on antibakteerisia ominaisuuksia.

Työlään valmistusprosessin ja heikon säilyvyyden vuoksii sahtia tehtiin kerralla paljon ja se myös pyrittiin juomaan kerralla pois. Siinä missä tavallista kotikaljaa tehtiin usein ja pieniä määriä, sahtia tehtiin lähinnä vain erityistilanteita kuten juhlia ja pitoja varten.

Talkooväen houkutin

Sahdilla oli monissa osin Suomea tärkeä asema myös talkoojuomana. Usein juuri lupaus sahdista keräsi talkooväen kokoon. Menneessä agraarisessa yhteiskunnassa julkisen vallan tarjoamat turvaverkot eivät olleet samanlaisia kuin nykyään, joten ihmisten oli turvauduttava nykyistä enemmän toistensa apuun. Auttaminen oli usein vastavuoroista: Talkooväelle tarjottiin ruoat ja juomat. Talkootyöllä saatiin maaseudulla toteutettua sellaisia hankkeita, jotka yksittäiselle perheelle olisivat voineet olla ylivoimaisia.

Sahdilla on maine juomana, joka vie helposti jalat alta. Perimätiedon mukaan sahtia saatettiin varata yhtä juhlijaa varten jopa viisi litraa. Kun hyvä sahti saattoi olla vahvuudeltaan jopa lähemmäs kymmenenprosenttista tai vahvempaakin, on monen juhlijan humalatila saattanut loppuillasta lähennellä alkoholimyrkytystä.

Sahdilla on nykyään Euroopan unionin alueella EU:n aito perinteinen tuote (APT) -nimisuoja. Nimisuojan mukaan sahtina myytävän tuotteen on oltava valmistettu perinteisen valmistustavan mukaan. Sahti on osa suomalaista perinnekulttuuria ja asia, josta suomalaisten kannattaa olla ylpeitä. Tietoutta sahdista pitäisi lisätä. Sahdin kohdalla pelkkä teoreettinen tietous ei kuitenkaan riitä, vaan sahti on syytä ottaa myös osaksi ruokapöytää ainakin sopivina juhlapäivinä.

Juuso Koponen

Kirjoittaja on sosiaali- ja kulttuuriantropologiasta valmistunut valtiotieteiden maisteri sekä hyvän ruoan ja juoman ystävä.

Lähteet:

Apo, Satu. Viinan voima: näkökulmia suomalaisten kansanomaiseen alkoholiajatteluun ja -kulttuuriin. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2001.

Asplund, Ulla. Sahtikirja. Suomen sahtiseura, 1990.

Jackson, Michael. Michael Jacksonin olutkirja. Jyväskylä: Gummerus, 1994.

Talve, Ilmar. Suomen kansankulttuuri. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1979.

Turunen, Ari. Humalan henki eli juomatapojen tarina. Jyväskylä: Atena 2002.

Kuva:

hrm