Ruotsinparhaat, masaliisat, mockarutor
📃 🎧
Pula-ajasta pulla-aikaan
Suomalainen ruokakulttuuri vapautui ja monipuolistui 1950-luvulla sodan aiheuttaman pula-ajan ja säännöstelyn jälkeen. Kaupungistuminen, elintason kohoaminen ja naisten työssäkäynnin yleistyminen vaikuttivat myös suomalaisten ruokasuhteeseen. Elintarvikkeiden ja raaka-aineiden saatavuus parani. Samalla alkoi sokerin ja vehnän kulutuksen nopea kasvu.
Vielä vuosisadan alussa kahvileivän ja leivonnaisten tarjoaminen kahvipöydässä oli ollut mahdollista vain varakkaammissa talouksissa. Kahvin vapautuminen viimeisenä säännöstelystä vuonna 1954 vahvisti kehitystä, jossa makeasta kahvileivästä tuli olennainen osa yhä useamman kahvipöytää myös arkena. Pulla ja leivonnaiset sekä erilaiset jälkiruoat maistuivat: rasvasta, sokerista ja kermasta tuli lihan ohella suorastaan elintason mittareita.
Leivonnaisia lännestä
1950-luvulla keittokirjoja suomennettiin runsaasti ja luotiin uutta suomenkielistä ruokasanastoa. Kotoisista leivonnaisten nimityksistä suuri osa onkin suhteellisen nuoria lainasanoja ruotsin kielestä. Tällaisia ovat muun muassa pulla, korppu, keksi, kakku ja torttu. Samoin monet leivonnaisten nimet, jotka ovat yhdyssanoja, ovat usein käännöslainoja ruotsista (mockarutor – mokkaruudut, kärleksmums – rakkauskakku).
Eräs 1950-luvun suosikkileivonnaisista oli Tuuloman torttu, joka tunnetaan myös nimillä tuulamantorttu tai Tuulemaan torttu. Se muistuttaa ulkonäöltään mokkapaloja, mutta sen vaalean pohjan valmistuksessa ei käytetä lainkaan kaakaota, vaikka leivonnaisen kuorrutus on tumma.
Mokkapalojen alkuperäinen ruotsinkielinen leivontaohje julkaistiin teoksessa Sju sorters kakor (suomennos Seitsemän sortin leivonnaiset ja Kodin herkkuleivonnaiset) vuonna 1945. Sittemmin suomennoksen myötä mokkapalat tulivat myös suomalaisiin keittiöihin, ja ruotsinkielisiä nimityksiä, kuten chokladrutor käännettiin suoraan suomeksi (suklaaneliöt tai suklaaruudut).
Muunnelmien moninaisuudesta
Leivontaohjeet eivät suinkaan pysyneet leipureiden käsissä muuttumattomina, vaan niistä luotiin monenlaisia muunnelmia. Toisinaan leivontaohjetta muokattiin vastaamaan paremmin Suomessa saatavilla olevia raaka-aineita. Ruotsalaisten keittokirjojen ohjeissa korostuu suklaan runsas määrä, useissa suomalaisissa ohjeissa suklaa on korvattu kaakaolla.
Hotelli- ja ravintolamuseon Taikinan taju -näyttelyssä ja museon verkkosivuilla pääset tutustumaan yhteen herkulliseen versioon mokkapaloista. Nämä vegaaniset mokkapalat sopivat useimmille, sillä ne ovat maidottomia, kananmunattomia sekä gluteenittomia.
Muunnelmien myötä mokkapalat ovat saaneet lukuisia uusia nimiä, kuten ruotsinparhaat, ruotsinhyvät, masaliisat, mokkaleivokset, rakkaudenruudut ja suklaapelti. Kaikkien nimien taustoja ei kuitenkaan tunneta – esimerkiksi masaliisojen alkuperä on arvailujen varassa.
Nimitysten ja leivontaohjeiden moninaisuus kertoo myös, että mokkapalat ovat Suomessa leimallisesti olleet kotileipureiden suosiossa. Niiden pääasiallisia myyntipaikkoja ovat edelleen esimerkiksi koulujen ja vapaa-ajan yhteisöjen myyjäiset. Ruotsissa mokkapaloja myydään useammin myös kahviloissa ja konditorioissa.
-Tiina Kiiskinen
Kirjoittaja työskentelee Hotelli- ja ravintolamuseossa tutkijana ja leipoo mokkapalat aina Reetalta ala-asteella saamallaan leivontaohjeella.
Kuva: Vahvakahvinen mokkapala kirjoittajan yksityiskokoelmasta.
LÄHTEET:
Kodin herkkuleivonnaiset. 500 valittua leivontaohjetta (alkuperäisteos: Sju sorters kakor. – ICA-Förlaget Ab, Västerås, Ruotsi). 14. painos. 1963.
Lönnqvist, Bo: Leivos. Tutkielma ylellisyyden muotokielestä. 1997.
Sillanpää Merja: Happamasta makeaan. Suomalaisen ruoka ja tapakulttuurin kehitys. 1999.
https://www.kielikello.fi/-/leivat-ja-leivonnaiset Luettu 31.1.2019
hrm