Pöytä koreaksi kekrin kunniaksi
📃 🎧
Kaipaatko piristystä syksyn pimeyden keskelle? Mitä jos järjestäisit kunnon bileet! Suomalaisesta juhlaperinteestä löytyy ikivanha, mutta mainio syy juhlia – kekri. Kekrin kunniaksi voit hyvillä mielin laittaa pöydän koreaksi, herkutella hyvällä ruoalla ja juomalla ja tarjota kestitystä myös muille. Kekri voi kuitenkin kuulostaa vähän vieraalta – millainen juhla se oikein on?
Sato on valmis ja työt tehty: tervetuloa uusi vuosi!
Kekriä vietettiin maatalousyhteisössä syksyllä, kun sato oli kypsynyt ja korjattu talteen ja muutkin syksyn työt oli saatu tehtyä. Kekrin ajankohta saattoi vaihdella syyskuulta marraskuulle ja töiden valmistumisesta riippuen jopa naapuritalot saattoivat viettää kekriä keskenään eri aikaan.
Satokauden päättymisestä alkoi uusi vuosi, joten kekri oli yhtä aikaa sekä sadonkorjuun että uuden vuoden juhla – koko vuoden suurin ja odotetuin juhlasesonki, jolloin pöydät notkuivat erilaisista herkuista, tutkittiin enteitä, tehtiin taikoja ja huviteltiin kekrileikkien parissa.
1800-luvulla kekrin vietto alkoi vakiintua marraskuun 1. päivän eli pyhäinpäivän yhteyteen. Samalla se alkoi muistuttaa enemmän kristilliseen perinteeseen liittyvää vainajien muistojuhlaa.
Varastot ruokaa pullollaan – nyt juhlitaan!
Kekriin kuului olennaisena osana herkuttelu, sillä ruokavarastot olivat runsaimmillaan heti sadonkorjuun jälkeen. Talven varalle oli laitettu talteen viljasato, juurekset, lihat ja kalat. Silloin, jos koskaan, oli paras mahdollinen hetki juhlia.
Ruokaa piti kekrinä olla tarjolla aikaisesta aamusta myöhäiseen yöhön. Näin haluttiin varmistaa, että vatsantäytettä olisi talossa riittävästi myös läpi koko seuraavan vuoden. Myös huonoina satovuosina kekripöytään katettiin parasta, mitä talosta vain löytyi. Mitä enemmän kekrinä herkuteltiin ja mitä piukeammat vatsat sen seurauksena oli, sitä parempi onni muutenkin seurasi juhlijoita – näin uskottiin.
Kekripöydän herkkuja piti tarjota sekä talon omalle väelle että vieraille. Monessa talossa oli tavallista jättää ruoat myös yöksi pöytään – silloin oman osansa herkuista saivat myös talon vainajat sekä haltijat. Haltijoille voitiin lisäksi viedä ruokaa myös talliin, navettaan tai saunaan. Karjakin saattoi kekrinä saada erityisherkkuja, kuten leipää, syödäkseen.
Lammasta, makkaroita, uutispuuroa…
Kekriherkut vaihtelivat alueittain paikallisten ruokaperinteiden mukaan. Lounais-Suomessa nautiskeltiin verimakkaroita ja sylttyä, Pohjois-Pohjanmaalla mahamakkaroita eli pylsyjä, Itä-Suomessa talkkunaa ja hernekeittoa ja Länsi-Suomessa ryynipuuroa.
Olennaisena osana kekriaterialle kuuluivat tietenkin myös vastapuidusta viljasta leivottu uutisleipä ja maitoon keitetty uutispuuro. Monin paikoin kekripöydän keskipisteenä oli lammas, joka valmistettiin kokonaisena ja syötiin tarkkaan niin, ettei mitään vain jäänyt tähteeksi.
Otetaanpa oluttakin!
Runsas juominen kuului myös olennaisesti kekriin. Juhlasesonkia varten pantiin omaa olutta ja keitettiin viinaa. Talon isännän piti kekrinä nauttia aimo annos juhlajuomia ja mielellään olla myös tukevassa humalassa: uskomuksen mukaan tämä takasi, että vilja kasvoi kohisten myös seuraavana vuonna.
Myös kylissä ja taloissa kierteleville naamioituneille kekripukeille ja kekrittärille tarjottiin lepytykseksi viinaryyppyjä.
Kuulostavatko kekrinviettotavat jotenkin hämärästi tutuilta, vaikka et ole koskaan viettänyt kekriä? Sille on syynsä. Moni kekriin liittyneistä tavoista siirtyi kaupungistumisen myötä osaksi joulun ja uuden vuoden juhlaperinteitä. Ehkäpä tänä syksynä voisit viettää myös kekriä?
-Anni Pelkonen
Kirjoittaja on Hotelli- ja ravintolamuseon johtaja, joka on työssään perehtynyt suomalaisen ruoka- ja juomakulttuurin historiaan mm. erilaisissa näyttely- ja tallennusprojekteissa.
Kuva: Syksyiset perunannostotalkoot. Kuva kuuluu Vantaan kaupunginmuseon kokoelmiin ja on julkaistu Suomi syö ja juo Flickrissä CC BY 2.0 -lisenssillä (https://www.flickr.com/people/suomisyojajuo/).
Lähteet:
Karjalainen, Sirpa: Juhlan aika. Suomalaisia vuotuisperinteitä. WSOY, Porvoo 1994.
Kulmanen, Mari ja Nirkko, Juha: Kekri – syksyn juhlia, pyhiä ja kummajaisia. SKS:n Kekri-verkkojulkaisu, 2009 http://neba.finlit.fi/juhlat/kekri/
Talve, Ilmar: Suomen kansankulttuuri. Historiallisia päälinjoja. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki 1980.
Tanhuanpää, Marja: Taivaallista mannaa. Ruokaperinnettä kristillisessä kulttuurissa. Maahenki Oy, Helsinki 2014.
Vilkuna, Kustaa: Vuotuinen ajantieto. Vanhoista merkkipäivistä sekä kansanomaisesta talous- ja sääkalenterista enteineen. Otava, Keuruu 1994.
Vilkuna, Kustaa H.J.: Juomareiden valtakunta. Suomalaisten känni ja kulttuuri 1500-1850. Teos, Helsinki 2015.
Vuorela, Toivo: Suomalainen kansankulttuuri. WSOY, Porvoo 1977.
Talonpoikaiskulttuurisäätiön kekrisivusto www.kekri.fi
hrm