Moderni eksotiikka, osa 2 – 1920- ja 1930- lukujen helsinkiläisravintoloita ja -kahviloita
Orientalismi, länsimaiden tuottama eksotisoiva käsitys itämaisesta kulttuurista, näkyi ravintolatilojen yksityiskohdissa ja sekoittui ajan valtatyylisuuntauksiin kuten funktionalismiin, klassismiin ja art decoon. Toisin kuin muut ajan tiukan asialliset ja tarkoituksenmukaiset tyylisuuntaukset, orientalistisissa sisustuksissa panostettiin yksityiskohtien runsauteen. Itämainen eksotiikka oli suosiossa myös ajan populaarikulttuurissa, kuten elokuvissa ja kirjallisuudessa, mutta tyylisuuntauksena se tuotti ravintolatiloihin taidokkaasti ja laadukkain materiaalein toteutettuja, ylellisen eskapistisia maailmoja, jotka irrottivat vieraansa ajasta, paikasta ja arjesta.
Tässä kaksiosaisessa artikkelisarjassa lähdemme tutkimusmatkalle modernin eksotiikan aikakauteen, jolloin jazz soi, cocktail-lasit kilisivät kieltolaista huolimatta ja helsinkiläiset kokivat ripauksen kaukomaiden taikaa kotikaupungissaan. Ensimmäisessä, huhtikuussa julkaistussa osassa kartoitettiin 1920- ja 1930-lukujen helsinkiläistä ravintolakulttuuria, ja tässä osassa syvennytään tarkemmin ravintoloiden ja kahviloiden art decoa ja orientalismia edustaviin sisustusratkaisuihin.
Kaivohuoneen ravintolasali 1930-luvun asussaan. Seinämaalauksissa soittajia, tanssijoita sekä Lähi-itään viittaava maisema minareetteineen. Hotelli- ja ravintolamuseon kokoelmat.
Perinteikkäät ravintolat reagoivat ajan henkeen
Myös Helsingin vanhimmissa ravintoloissa, 1830-luvulla perustetuissa ravintola Kaisaniemessä ja Kaivohuoneella reagoitiin ajan henkeen sisustusta uusimalla. Kaivohuoneen ravintolasalissa oli 1930-luvulla ajanmukaiset jazziin ja itäisiin maihin viittaavat art deco -seinämaalaukset.
Vuonna 1924 Lars Lindman otti haltuunsa Catharina ”Kajsa” Wahllundin perustaman ravintola Kaisaniemen ja toi siihen mannermaisen leimansa. Kaisaniemen yhteyteen 1870-luvulla rakennettu Meripaviljonki edusti 20-luvulla itämaista eksotiikkaa. Vuoden 1929 kuvassa herraseurue illastaa itämaisessa huoneessa, jonka kattoa koristivat kukkaköynnösmaalaukset ja itämaiset lyhdyt. Oven yläpuolella oli pitsinen katos ja takaseinässä kirjava kangaskatos. Huoneeseen on aikaansaatu fantasiamainen tunnelma, joka tulkitsee itämaisuutta sangen vapaasti lainaten sekä Lähi- että Kaukoidästä. Nämä eksoottiset piirteet olivat ilmeisesti pysyvä osa Meripaviljongin 1920-luvun ilmettä.
Päivälliset ravintola Kaisaniemessä vuonna 1929. Huone on sisustettu runsaan itämaiseen tyyliin. Olof Sundström / Helsingin kaupunginmuseo.
Lindman perusti myös Alhambra-kellariravintolan Aleksanterinkadulle vuonna 1925, mutta luopui siitä 1928, jatkaen Kaisaniemen johdossa vuoteen 1968. Alhambran sisustus uusittiin kokonaan, mutta siitä ei ole säilynyt kuvamateriaalia. 1920-luvun lopulla myös Grand Hotel Fenniassa tehtiin uudistuksia, ja taidemaalari Henry Ericsson koristeli uuden juhlasalin seiniä ”tuhannen ja yhden yön itämaisilla aiheilla”.
Helsinkiläisiä ravintoloita: Grand Restaurant Börs, Franciskaner ja Kairo
Helsingin Pörssitaloon vuonna 1912 valmistunut Grand Restaurant Börs siirtyi 1917 Olof Lundbomin omistukseen. Hän aloitti yleisömagneetteina toimineet Chat Noir -kabaree-esitykset, kunnes kieltolaki ja korkeat huvivero keskeyttivät ne. Vuonna 1925 uusi johtaja Richard Enberg sai kuitenkin luotua uutta elämää Börsiin kieltolaista huolimatta. Enberg toteutti ravintolan johtoon tultuaan lukuisia uudistuksia ja modernisointeja sekä ravintolatilojen että keittiön puolella. 1920-luvun lopulla ravintolaa kuvailtiin ”marokkolaistyyliseksi” ja tiloihin kuuluivat tanssisali, pylvässali, malakiittisali sekä itämainen huone ja turkkilainen kabinetti. Kokonaisuus oli mielikuvituksellinen, ja ammensi selvästi Lähi-idän estetiikasta, joka tuotettiin romanttisten tuhat ja yksi yötä -silmälasien lävitse.
Postikortti ravintola Börsin turkkilaisesta salista. Hotelli- ja ravintolamuseon kokoelmat.
Ravintola Franciskaner avattiin vuonna 1921 osoitteeseen Iso Roobertinkatu 3 Karl Roslundin toimesta. Vuonna 1925 pieni ravintola-kahvila jouduttiin purkamaan, mutta Roslund avasi laajemman ravintolan uudessa kauppakäytävässä: asiakaspaikkoja tuli 240 entisen sadan paikan sijaan. Roslund palkkasi myös jazzorkesterin soittamaan uuteen ravintolaansa, josta tuli nuorison suosima tanssipaikka. Arkkitehti Väinö Vähäkallion suunnittelema sisustus edusti ”modernia itämaisvaikutteista art decoa”: pylväissä oli geometrista maalausta, ravintolasalin päätyjen suippokaaret viittasivat Lähi-itään, kun taas valaisimet saivat vaikutteita Kaukoidästä. Franciskanerin elinkaari oli kuitenkin lyhyt, ja se suljettiin vuosien 1934─1935 vaihteessa konkurssin takia.
Uudistuneen Franciskanerin detaljirikas ravintolasali. Roos / Helsingin kaupunginmuseo.
Osoitteessa Liisankatu 14 sijainnut Kairo oli jazzmusiikin itämaiseen eksotiikkaan yhdistävä keskiluokkaa houkutteleva ravintola. Kairon sisustuskin oli ajanmukainen kullanhohtoisine seinineen ja valaistuine kattolistoineen ja peilipylväineen. Kairossa kuultiin orkesterimusiikkia. Ruokalistassa näkyvän ravintolan logossa on kuvattuna sfinksi, aurinko ja pyramideja, jotka veivät asiakkaan ajatukset Egyptin kuumuuteen.
Kairon ruokalista muistutti sfinksillään ja pyramideillaan ravintolan eksoottisesta teemasta. Hotelli- ja ravintolamuseon kokoelmat.
Kahvilat ja teehuoneet: Café Pagod, Nissenin kahvilaketju ja The English Tea Room
Kieltolaki suosi kahviloiden perustamista, kun anniskelusta ei tarvinnut huolehtia. Tosin kieltolain jälkeen moni kahvila anniskeli myös viinejä. Kahvilakulttuuria edisti muun muassa Nissenin kahvikaupan kahvilaketju. Kahviloissa tehtiin rohkeitakin sisustusratkaisuja. Hyvä esimerkki detaljirikkaan ja pelkistetyn tyylin välimaastossa vaikuttavista suunnittelijoista on 1920-luvun funktionalismia, art decoa, orientalismia ja klassismia sisustuksiinsa yhdistänyt ruotsalaissyntyinen David Frölander-Ulf, joka vastasi muun muassa Café Pagodin, The English Tearoomin ja Nissenin kahviloiden sisustuksesta.
Café Pagodin tarjoilijattaria ryhmäkuvassa kahvilasalissa vuonna 1930. Hotelli- ja ravintolamuseon kokoelmat.
Café Pagod avattiin joulukuussa 1927 Läntiselle Heikinkadulle (nykyään Mannerheimintie 6). Uutta Temppelikahvilaa mainostettiin etupäässä naisasiakkaille. Ravintolalla oli nimeään myöten eksoottinen imago, ja aikalaiskirjoitusten mukaan Pagodin ”mokkakahvi johdattaa tutkimattomat ajatukset onnelliseen Arabiaan.” David Frölander-Ulf suunnitteli Pagodin sisustuksen orientalistiseen tyyliin. Pagodin mielikuvituksellisen tulkinnan kiinalaisesta interiööristä muodostivat kultaiset itämaiset kuviot ja lohikäärmeet, puuleikkaukset, kiinalaiset figuurit, Buddha-hahmot, pagodi-aiheet, lampetit, kaaret ja pylväät sekä korkeakiiltoisiksi lakatut kalusteet, kuten geometrisin selkämyksin varustelut istuimet. Ornamentiikka oli ajankohtaista art deco -kulmineen. Ravintolassa oli myös pieni turkkilainen huone ja Lähi-idästä vaikutteita saaneet puolipylväät. Pyörökaariset ikkuna-aukot loivat hyvän lähtökohdan itämaishenkiselle sisustukselle.
Aikakauslehti Astra kirjoitti tuoreeltaan 1.12.1927: ”Arkkitehti Frölander-Ulf on luonut samanaikaisesti loisteliaan että viihtyisän miljöön. Suurimman salin seinät ovat kultastukkoa ja koristeltu hienostuneilla lohikäärmeaiheilla (…) naistenhuoneessa on ihana lakattu kiinalainen kalustus. Mukava turkkilaistyylinen nurkka on erityisen kutsuva.” Syksyllä 1931 kirjoitetaan tulevasta talvisesongista Suomen hoteli-ravintola-kahvilalehdessä: “Kahvila Pagod hurmaa kävijöitä unkarilaisella orkesterillaan. Johtaja Lundbom haluaa pitää musiikin ihailijat kesäisin Kappelissa, talvisin Pagodissa ja kyllä hän siinä ainakin kuluneena kesänä onnistuikin.” Suosiosta huolimatta Pagod oli ilmeisen lyhytikäinen, jo vuonna 1932 samalla paikalla toimi ravintola Mikado.
Kauppatorin Nissenin yläkahvilan kulmahuone, niin kutsuttu ”Damrummet” kullanhohtoisine seinineen 1930-luvulla. Hotelli- ja ravintolamuseon kokoelmat.
Tanskalaisperäisen Julius Nissenin kahvikauppa avasi ensimmäisen kahvilansa Helsinkiin jo vuonna 1906 Pohjoisesplanadille Kauppatorin reunaan. Nissenin kahvilat laajentuivat lopulta ketjuksi, Nissenin kahviloita oli Helsingissä mm. Kluuvikadulla, Kaisaniemenkadulla, Aleksanterinkadulla ja Fabianinkadulla. Nissenin kahvilat olivat sisustuksessa ajan hermolla, ja 1930-luvulle tultaessa Kauppatorin Nissen oli uusittu ajanmukaiseen asuun; sen kulmahuoneen metallinhohtoiset seinät, lampetit ja kattomaalaus kiinnittivät sisustuksen osaksi aikansa kuumimpia tyylivirtauksia. David Frölander-Ulf suunnitteli yhdessä taiteilija Gunnar Forsströmin kanssa 1930-luvulla avatun Fabianinkadun Nissenin sisustuksen. Kahvila oli ketjun kruununjalokivi, jonka sisustus henki art decoa. Muutoin kohtuullisen yksinkertaisen ilmeen omaavaa kahvilaa koristi näyttävä pylväs ja seinämaalaus, jotka esittivät luonnon ja ihmisen sopusointua paratiisimaisessa näkymässä modernin raikkaalla ja klassisen yksinkertaisella tavalla.
The English Tearoomin näyttävä kattovalaisin ja intialaisvaikutteiset maalaukset. Hotelli- ja ravintolamuseon kokoelmat.
The English Tearoom oli Nissenin kahvilaketjuun kuuluva englantilainen teehuone, jonka sisustus yhdisteli englantilaista ja intialaista teemaa. Vuonna 1934 avattu viinin anniskeluoikeuksin varustettu teehuone oli toiminnassa sota-ajan teelähetyskatkon aiheuttamaa sulkemista lukuun ottamatta vuoteen 1965 saakka. David Frölander-Ulfin suunnittelema sisustus oli mannermainen, rauhallinen ja raikas. Sisustus hehkui mustan puun ja vihreän verhoilun sävyissä, kontrastina ”iloista funkiksenpunaista”. Sisustuksessa yhdistyi funkiksen pelkistyneisyys eksoottiseen itämaiseen tunnelmaan, hienoisin art deco -detaljein. Paikkaa kuvailtiin elegantiksi ja viihtyisäksi, koristemaalaukset olivat taiteilija Gunnar Forsströmin käsialaa. Kattoa koristi valtava ympyränmallinen kattovalaisin, jonka keskellä oli kuvattuna todennäköisesti hindulainen jumalatar Lakshmi istuen lootuksenkukka kädessään. Lakshmia ympäröi sanskriitinkielinen ote Bhagavad Gitasta: ”Ei joudu perikatoon minua rakastava.” Myös ympärillä olevan kattomaalauksen kuvakertomus viittasi intialaiseen mytologiaan. Kuitenkin kiiltäväksi lakatut tummaksi petsatut puiset kalusteet ja seinien lakatut puupinnat olivat kiinalaishenkisiä.
Monet helsinkiläisravintolat ja -kahvilat uudistuivat 1920- ja 1930-lukujen kuluessa. Myös uusia ravintoloita perustettiin kieltolaista ja lama-ajasta huolimatta. Ajan trendiravintoloiden ja -kahviloiden sisustukset henkivät art decoa ja orientalismia. Usein eri maiden ja kulttuurien vaikutteita sekoitettiin surutta, ja sisustukset välittivät helsinkiläisille ravintolakävijöille eksotisoitua kuvaa Lähi- ja Kauko-idästä. Samalla ylellisesti sisustetut ravintola- ja kahvilatilat toivat Helsinkiin kansainvälisiä tuulahduksia ja tarjosivat pakopaikan arjesta.
Lähteet:
von Bonsdorff, Bengt. Villa Carlstedt. En krögar- och konstnärsfamilj med sommarnäjen. Schildts Förslags Ab. Helsingfors 2007.
Finlands Restauratörförening 1904-1929. Jubileumsskrift. Helsingfors 1929.
Hirn, Sven. Huvia ja herkkuja. Helsinkiläistä hotelli- ja ravintolaelämää ennen itsenäisyyden alkua. SKS. Hämeenlinna 2007.
Hoving, Victor. Karl Fazer 1891-1951. Helsinki 1951
Husso, Eijakristina. D. W. Frölander-Ulfin ravintolasisustukset. Taidehistorian pro gradu, Turun yliopisto 1999.
Jalkanen, Pekka. Alaska, Bombay ja Billy Boy. Jazzkulttuurin murros Helsingissä 1920-luvulla. Suomen etnomusikologisen seuran julkaisuja 2. Helsinki 1989.
Krohn, Aarni. Kaisaniemi 1827-1977 150 vuotta. Kyriiri Oy 1977.
Louhelainen, Maaret. Itämainen huone. Orientalismi materiaalisen kulttuurin ilmentymänä 1920-1930 -luvun helsinkiläisissä ravintolasisustuksissa. Maisemantutkimuksen kandidaatintutkielma, Turun yliopisto 2012.
Mustonen, Pertti. Ravintolaelämää. Kulttuurikuvia, nostalgiaa, kulinarismia. Tammi. Helsinki 1990
Niskanen, Aino. Väinö Vähäkallio ja hänen toimistonsa. Arkkitehdin elämäntyö ja verkostot. Teknillisen korkeakoulun arkkitehtiosaston tutkimuksia 2005/22. Helsinki 2005.
Paavolainen, Jaakko. Olavi Paavolainen – keulakuva. Tammi. Jyväskylä 1991.
Pelkonen, Anni. Kovaa teetä ja jazzia. Teoksesta: Palveluksessanne! Hotelli- ja ravintolamuseon näyttelyjulkaisu. Toim. Anu Kehusmaa. Tallinna 2012.
Pelkonen, Anni. Käytännöllinen, siisti ja kaunis. Teoksesta: Palveluksessanne! Hotelli- ja ravintolamuseon näyttelyjulkaisu. Toim. Anu Kehusmaa. Tallinna 2012.
Pulla, Armas J. I 75 år har vi träffats på Nissen. Frenckellska Boktryckeri Ab. Helsingfors 1981.
Sillanpää, Merja. Ravintolan uusi aika. Martinpaino. 1991.
Sillanpää, Merja. Säännöstelty huvi. Suomalainen ravintola 1900-luvulla. SKS. Keuruu 2002.
Soini, Yrjö. Vieraanvaraisuus ammattina I-II. Otava. Keuruu 1963.
Talvi, Jussi. Torni. 50 vuotta hotellin ja gastronomian vaiheita. Otava. Keuruu 1981
Topelius, Pirkko-Liisa. Tornin sisustus henkii funktionalismia ja art decoa. Teoksessa Torni. Toim. Kimmo Salo. Otava. Keuruu 2006.
Anni Aaltonen
Kirjoittaja on Hotelli- ja ravintolamuseon amanuenssi