Miksi jouluna syödään kinkkua?
Joulupöydän kuningas on edelleen kiistatta monissa huusholleissa kinkku, mutta miksi se on saanut tuon kunniapaikan? Kinkku näyttää yleistyneen varakkaammissakin perheissä joulupöydän kruununa vasta 1800-luvun puolivälissä. Sianliha sen sijaan on ollut jouluaterian osa jo paljon kauemmin.
Kinkku oli vielä 1800-luvullakin ylellistä ja kallista, ja vasta vuosisatojen vaihteen nousu elintasossa sai sen suosion kasvuun. Muissa maissa kinkkua on syöty jouluna meitä kauemmin, esimerkiksi Ruotsissa varakkaat talonpojatkin saattoivat saada potkan pöytään jouluksi. Köyhemmät kansalaiset tyytyivät esimerkiksi porsaan tai sian päähän.
Muinaispohjoismaisen taruston mukaan taas sika oli Frej-jumalan pyhä eläin. Viikinkien joulukillassa se tuotiin sisälle saliin ja urhot pitivät käsiään sen harjaksilla luetellessaan niitä urotekoja, joita tulevana vuonna suorittaisivat. Eräs vanha tarina yhdistää joulukinkkuperinteen varhaiskristillisyyteen: koska sika oli juutalaisilta kiellettyä ravintoa, paavi Sixtus III alkoi kuuriansa eli hovinsa kanssa syödä joulumessun jälkeen kinkkua juutalaisten kiusaksi.”
Joulun pääruuaksi kinkku muotoitui kuitenkin vasta 1900-luvulla, sillä 1800-luvun sikatalous oli vielä heikoissa kantimissa eikä saparohäntiä olisi riittänyt joka pöytään.
Suomalainenjoulu.fi, Kinkku, (http://www.suomalainenjoulu.fi/joulun-perinteet/historiaa/joulupoyta), viitattu 18.12.2015
Vuolio, Kaisu. Suomalainen joulu, 1981, WSOY
Helminen, H. Joulu. Suomen kulttuurihistoria I: Heimoyhteiskunnan ja katolisen kulttuurin aika, 1933, Jyväskylä: Gummerus
Kuva: Miesvoimistelijoiden joulujuhla palokunnantalolla Porissa 1904. Pöydällä ilmeisesti kankaasta ommeltu ”joulupossu”. Satakunnan Museo CC-BY (Nimeä) 4.0 (https://goo.gl/QWUIui)
hrm