Makumatka 70-luvulle

Juhani Riekkolan valokuvat johdattavat lukuisten ruokamuistojen pariin.

“Sieni-syntymäpäiväkakku! <3 Meillä ei juurikaan synttäreitä juhlittu, mutta 5-vuotissynttäreilleni äiti teki banaani-persikka- eli sieni-syntymäpäiväkakun. Voi, mikä makumuisto! <3 ”
– Anonyymi, 70-luvun lapsi

Juhani Riekkolan 1970-luvun ruokakuvat kirvoittavat mieliin ruoat, tuoksut, muotoilun, kodinkoneet, juhlahetket ja arjen tapahtumat. Ilmassa ei ole nostalgian tuomaa haikeutta, vaan iloa, innostusta ja hyviä muistoja.

“Muistan erityisesti lauantai-illat. Silloin käytiin saunassa ja isä teki pitsaa tai janssoninkiusausta. Ne olivat hienoja hetkiä, koska muuten isä oli aina töissä.”
– Johanna, 70-luvun lapsi

70-luku oli monien muutosten aikaa – markkinoille alkoi virrata uusia ruokia ja ruoka-aineita: pitsaa, pastaa, pakastebroileria, paprikaa, kiinankaalia ja erilaisia mausteita. Maalta kaupunkiin muuttaneet nuoret kokeilivat pelottomasti uutuuksia, keittivät, paistoivat ja yrittivät ilahduttaa perhettä ja vieraita. Tieto kulki hitaasti, eivätkä ruokakuvat olleet aina kokkaajien ulottuvilla.

”Meille tuli vieraita ja ajattelin tehdä heihin vaikutuksen valmistamalla ruokaa paprikasta. Tiesin, että Siilin kaupassa oli paprikaa, mutta en tiennyt yhtään, miltä se näyttää. Niinpä pyysin palvelutiskiltä paprikaa. Isoja punaisia paprikoita oli aseteltu kauniisti edessäni olevaan isoon koriin, joten kauppias sanoi: ’Rouva voi valita siitä mieleisensä.’ En tajunnut yhtään, mistä valita, katselin vain hämmentyneenä ympärilleni. Lopulta kauppias kurottautui ja käänteli paprikakoria edessäni. Sitten tajusin siitä ottaa. 

Kotiin päästyäni halkaisin paprikat ja raavin huolellisesti siemenet pois. Heitin kuoret roskiin ja käytin siemenet ruokaan. Vieraille tarjottu annos oli ihan kamala – tajusin syödessämme, että olin heittänyt paprikoista hedelmäosan roskiin.” 
– Kaarina, 70-luvun nuori kotiäiti

“70-luvulla ruotsinlaivalla oli seisovassa pöydässä tarjolla katkarapuja. Setäni oli kuullut, että ne olivat erityisen hyviä. Hän otti suuhunsa pari kappaletta ja suu mutrussa totesi, ‘etteivät nämä nyt ihmeellisiä ole.’ Ei ollut ymmärtänyt kuoria katkarapuja.”
– Pasi, 70-luvun lapsi

Riekkolan kuvista voi huomata, että annoksia maustavat ja koristelevat toistuvasti samat ainekset, kuten musta-, valko- ja maustepippurit, laakerinlehdet, tillit, persiljat, curry, salaatinlehdet, keitetyt herneet, pikkutomaatit, kurkkuviipaleet, purjorenkaat, säilykekirsikat ja mansikat. Tämä kertoo, miten suppea Suomen elintarvikevalikoima vielä 1970-luvulla oli. Sen ajan ihmisistä kuitenkin tuntui, että maustevalikoima laajentui jopa jännittäväksi. Uusia mausteita kokeiltiin, maisteltiin ja ihmeteltiin.

”Isällä oli mielenkiintoa ruoanlaittoa kohtaan. Hän haudutti oranssissa padassa ruokia, kokeili asioita ja erikoisempia juttuja. Isä käytti paljon mausteita, mikä oli harvinaista siihen aikaan. Meillä oli iso maustehylly, se oli oikein sisustuselementti. Siinä oli monta riviä kaiken maailman mausteita. Monet ihmetteli, että mikä tää mauste oikein on, kun ne ei olleet koskaan kuulleetkaan sellaisista.”
– Tuija, 70-luvun lapsi ja nuori

“Isosiskoni teki meille usein ruoaksi ‘edistyksellistä’ tonnikalasörsseliä. Ainekset olivat: valmista perunamuusia (hiutale), purkki tonnikalaa öljyssä, pakasteherneitä, vettä ja mausteeksi timjamia. Se oli hyvää. Timjamin käyttö teki siitä edistyksellistä. Vielä nykyään timjamin tuoksu tuo mieleeni tämän ruoan.”
– Päivi, 70-luvun lapsi

“Siskoni Arja teki meille peltipizzaa, johon tuli jauhelihaa ja siivutettua tomaattia sekä juustoraastetta. Mausteeksi ripoteltiin päälle oreganoa. Ensikokemus meni pilalle, kun se oregano maistui ihan lyijykynälle.”
– Paula, 70-luvun lapsi.

Ruokamuistojen syntymisessä ovat mukana ihmisen kaikki aistit. Vaikka aisteista vahvimpana pidetään hajuaistia, makuaisti toimii kokonaisvaltaisena aistina aktivoiden myös aivoja ja nenää. Aistien voimistamina muistot ovatkin painuneet hyvin vahvoina mieleen – ne ovat tunnepitoisia ja pulpahtavat esiin välittömästi katsojan nähdessä kuvan.

”Se oli oikein juhlapäivä, kun äiti oli kotona tullessani koulusta ja oli leiponut pullaa. Se oli ihan kuin jossain Milda-mainoksessa: ’Täällä tuoksuu pulla!’ Se oli niin ihanaa, kun se tuoksu tuli vastaan. Tämä ihana tunne nousee vieläkin mieleen pullantuoksusta.”
– Tuija, 70-luvun lapsi ja nuori

Ihana kamala kouluruoka

Vaikka Riekkolan annoskuvat sijoittuvat kotimiljööseen, johdattavat ne katsojan myös kouluruokamuistojen pariin. Moni 1970-luvun lapsi tai nuori muistaa kouluruokailun kauhunhetket, sillä käytäntönä oli, että kaikki lautasella oleva ruoka syödään. Pakkosyötöstä luovuttiin hiljalleen 70-luvun edetessä ja tiedon lisääntyessä. Kouluruokailusta on myös paljon hyviä muistoja.

“Meillä oli koulussa ruokana nappulavelliä. Siinä oli nakkisiivuja perunavellinjoukossa. Oli hyvää!”
– SK

“Koulussa oli kanaviilokkia, riisiä ja mustaherukkahilloa. Se oli lempiruokani.”
-Riitta-Liisa, 70-luvun lapsi ja nuori

“Ala-asteella ihastuin suunnattomasti kanaviilokkiin ja tillilihaan.”
– Tiina, 70-luvun lapsi ja nuori

”Mulle pakkosyöminen oli painajaista. Opettaja seisoi ruokalassa selkäni takana hokien: ‘Syö, syö, syö, syö.’  Jos koulussa oli jotain pahaa ruokaa, sain aamulla tahdonvoimallani kuumeen nousemaan yli 38 asteeseen. Kun koulun kellot soivat, kuume hävisi. Joskus pyysin pikkusiskoani kuunteluoppilaaksi maksakastikepäivänä. Sisko tykkäsi siitä ja söi minunkin annokseni. Opin paljon erilaisia ruoan piilottamistapoja, osa niistä onnistui, osa ei. Yksi tapa oli muka ottaa ruokaa lisää, mutta kauhoa sitä pois lautaselta. Onneksi meillä oli ihana keittäjä, joka usein armahti minut kellojen soidessa tunnille – vaikka opettaja oli kieltänyt.”
– Arla, 70-luvun lapsi

Kätevästi pakkasesta – valtaosassa koteja

Riekkolan annoskuvia somistavat hieman vettyneet pakastemarjat. Tänä päivänä koristeina nähtäisiin tuoreita, ulkomailta lennätettyjä mansikoita. Tämä vain vahvistaa kuvien lähestyttävyyttä – arkipäiväisyyttä – joka tuo vastapainoa täydellisyydentavoittelulle ja huikeille ruokakuville.

70-luvulla pakastimet yleistyivät huimasti, vaikka jokaisella ei ollut mahdollisuutta sellaista hankkia. Pakastaminen mahdollisti marjojen ja vihannesten sujuvan säilömisen ja niiden ympärivuotisen käytön. Myös jäätelön kulutus kasvoi valikoimien laajentumisen ja kauppojen pakastinaltaiden lisääntymisen myötä.

“Jos meillä oli jäätelöä, niin paketti tuotiin kotiin ja se syötiin heti, kun meillä ei ollut pakastinta.”
– Tuija, 70-luvun lapsi ja nuori

“Meillä ei ollut esimerkiksi banaania, kun se oli liian kallista ja erikoista. Jogurtit oli harvinaista herkkua. Ja jätskit – niitä käytiin kyttäämässä kaupan pakastealtaista.”
– Maria, 70-luvun nuori

“Joskus saatiin pirtelöä. Se tehtiin pakastemansikoista ja maidosta. Joukkoon leikattiin pala vaniljajäätelöä. Pirtelö juotiin isoista laseista paksuilla pilleillä. Se oli taivaallisen hyvää!”
– Ebba, 70-luvun lapsi

“Meille tuli loppukesästä lauma äidin kavereita. Ne keräsi kasvimaan tyhjäksi. Pilkkoi ja keitti keittovihannekset valmiiksi pakastepusseihin pakkasen täyteen.”
– Tuula, 70-luvun lapsi

Myös pakastebroileri oli yksi hittituotteista, vaikka se oli markkinoille tulon jälkeen kallista, eikä kaikilla ollut mahdollisuutta valmistaa sitä kotona. Tyypillisimmät broilerimausteet olivat curry ja paprika ja lisäkkeenä tarjottiin useimmiten riisiä.

“Sunnuntaisin meillä oli currylla maustettua pakastebroileria ja riisiä tai täytettyjä paprikoita. Parasta kanassa oli toivomusluun vetäminen!”
– Riikka, 70-luvun lapsi

“Meillä ei ollut koskaan kanaa. Sit kun mä tapasin Sarin, niin niillä oli kanaa. Mä en tiennyt yhtään miten sitä syödään. Mä meinasin syödä siitä luut ja kaikki. Oli aika eksoottista syödä kokonaisen broilerin näköistä ötökkää.”
– Jouni, 70-luvun nuori

Ruoan äärellä yhdessä

Riekkolan kuvat ovat keränneet yhteen myös ystävyksiä 50 vuoden ajalta. Tilaan on syntynyt naurua, pirskahduksia, ystävysten toistensa täydentämiä lauseita ja salaista avoimuutta. Kertomuksista pystyy piirtämään selkeän kuvan muun muassa illanistujaisista, joihin kutsuttiin ystäviä ruoan ääreen iltaa viettämään. Illanistujaisissa tarjottiin esimerkiksi janssoninkiusausta, lämpimiä voileipiä, cocktailpaloja, keittoa, salaattia, patonkia, fondueta tai boolia. Nämä ikimuistoiset hetket kantavat tähän päivään saakka.

“Me tavattiin monta kertaa vuodessa. Uutena vuonna, vappuna ja säännöllisin väliajoin siinä välissä, vuorotellen jokaisen luona. Lapset oli aina mukana. Ei me otettu stressiä ruoasta, niin kuin nykyään. Tehtiin vaan jotain, että kaikille riitti. Hyvin yhtä asiaa, kuten iso kattilallinen keittoa ja sämpylöitä. Sit jälkiruokaa kahvin kanssa, kääretorttua, täytekakku tai hedelmäsalaattia. Eikä me stressattu lautasista ja laseista. Kaikki otettiin mitä oli, iso porukka kun oli koolla. Kaikista tärkeintä oli se yhteinen oleminen, kuunteleminen ja läsnäolo. Lapset eivät istuneet meidän aikuisten vieressä, ottivat vain lautaset ja menivät jonnekin syömään. Sitten ne leikki keskenään ja pyörivät siinä muiden joukossa. Miehet oli juomanlaskijoita. Oli iso boolimalja ja siitä sai jokainen itse hakea. Siihen laitettiin tuoremehua, kuohuvaa vettä ja Koskenkorvaa. Booli oli kyllä tosi hyvää – ja salakavalaa. Meillä oli hauskaa yhdessä, todella!”
– Annukka, Pirkko ja Vuokko, 70-luvun nuoret perheenäidit

Juhani Riekkola on ottanut annoskuvat Tiistaitarjotin-ruokapalstaa varten, jota Aamulehti julkaisi vuosina 1974–78. Artikkelissa jaettiin ruokaan liittyviä neuvoja, ateriaehdotuksia ja ruokaohjeita viikon jokaiselle päivälle. Tiistaitarjotin ilmestyi nimensä mukaisesti aina tiistaisin. Konseptin palstalle loi Aamulehden pitkäaikainen toimittaja Pirkko Savisaari. Tekstin ja reseptit laativat kotitalousopettajat yhteistyössä Savisaaren kanssa. Vapriikin kuva-arkisto on kerännyt kuviin liittyviä ruokamuistoja.

Reetta Lepistö

Kirjoittaja on Vapriikin kuva-arkiston tutkija ja 70-luvun lapsi, joka ihannoi tuon ajan taloudellisuutta, mutkattomuutta ja värejä.

Kuvat: Juhani Riekkola, Vapriikin kuva-arkisto.

Lähteet:

Maula, Johanna. 1995. Elintarvikkeiden kulutus ja kulutusmuutokset Suomessa 1950–1993. Kuluttajatutkimuskeskuksen julkaisuja 10.

Sillanpää, Merja. 1999. Happamasta Makeaan. Suomalaisen ruoka- ja tapakulttuurin kehitys. Vantaa; Hyvää Suomesta.

hrm