Laskiaispulla, hillolla vai mantelimassalla?
Laskiaispullilla on monta historiallista vaihetta ja nykyisin myös enemmän tai vähemmän vakavat koulukuntansa. Alkujaan laskiaispulla on yksi myöhäiskeskiaikaisista, keskieurooppalaisista paastoon laskeutumisen ruoista. Pulla leivonnaisena kulkeutui 1700-luvulla Ruotsin valtakunnassa myös Suomen alueen pappiloihin ja kartanoihin.
Kuten kaikki ruoka ja leivonnaiset, makumaailma on vuosisatojen kuluessa muuttunut paljon. Alkujaan pullat olivat vähemmän makeita kuin nykyään ja niitä maustettiin mm. korinteilla, kanelilla ja sokerilla.
Ruotsissa laskiaispullia täytettiin mantelimassalla 1850-luvulta lähtien ja niitä voitiin syödä syvältä lautaselta lämpimän maidon kera. Mantelimassalla täytettyjä laskiaispullia on ollut myynnissä myös Suomessa kauppiailla ja kahviloissa jo 1870-luvulla niin Helsingissä kuin Keski-Suomessa (mm. Jyväskylässä), ja 1880–90-luvulla Oulussa, Turussa ja Viipurissa. Ja kuten Ruotsissa, Suomessa 1900-luvun alkupuolella laskiaispullat nautittiin usein syvältä lautaselta lämpimän maidon kanssa.
Kermalla, mantelimassalla ja tomusokerilla varustettuja laskiaispullia oli saatavilla Ruotsissa 1920-luvulla, mutta yhdistelmä yleistyi toisen maailmansodan aikaisen säännöstelyn takia vasta 1950-luvulta lähtien. Myös Suomessa kermavaahto – samoin kuin hillon lisääminen laskiaispullaan – yleistyi toisen maailmansodan jälkeen.
Ruotsista poiketen Norjassa ja Tanskassa suositaan laskiaispullissa kermaa ja hilloa, ei mantelimassaa. Hillon suosion Suomessa on sanottu perustuneen 1950-luvulla mantelimassan heikompaan saatavuuteen ja korkeampaan hintaan, mutta hillon nykyistä suurta suosiota laskiaispullan täytteenä se ei toki enää selitä.
Tietoherkkuja-blogit poimivat kiinnostavia näkökulmia ruoka- ja juomakulttuurista ja houkuttelevat herkuttelemaan historialla. Sisällöstä vastaavat museon henkilökuntaan kuuluvat historiaviestinnän asiantuntijat.
Tiina Kiiskinen
Kirjoittaja on Hotelli- ja ravintolamuseon amanuenssi