Krokaani, 1800-luvun häätrendi
Nykyään näyttävä, monikerroksinen hääkakku koreilee miltei jokaisen hääpöydän keskiössä. Kuitenkin vielä sata vuotta sitten hääpöydän kruunasi aivan toisenlainen makea herkku: krokaani, veistoksellinen leivosrakennelma.
Koristeellinen leivonnainen on todellinen kondiittorin taidonnäyte, sillä se vaatii valmistajaltaan erityistä taitoa ja työvälineitä. Suomalainen krokaani muotoillaan tavallisesti mantelitaikinasta pursotetuista paistetuista kuvioista, jotka kootaan sokerimassan avulla monimutkaiseksi rakennelmaksi. Korkea krokaanitorni koristellaan näyttävästi esimerkiksi kukin tai makeisin.
Krokaanit saapuivat yläluokkaisten suomalaisten hääpöytiin 1800-luvulla Pietarin hovin ranskalaisten keittiömestareiden kautta. Krokaani ei koskaan yleistynyt koko kansan juhlapöytiin. Helposti särkyvä ja vaikeasti valmistettava krokaani miellettiin liian fiiniksi ja hankalaksi toteuttaa, ja sen suosio hiipui viimeistään sotavuosien aikana.
Hauraan hääkrokaanin murtaminen oli samanlainen odotettu juhlahuipennus, kun hääkakun leikkaaminen nykyään. Perinteen katsottiin tuovan onnea hääparille, ja vieraat saivat mukaansa krokaanipalasia muistoksi.
Viime vuosina vintagekakut, karkkibuffetit, donitsiseinät ja muut vaihtoehdot perinteiselle hääkakulle ovat yleistyneet hääpöydissä. Vaikka hääkrokaanit edustavat valtaosin unohtunutta hääperinnettä, ehkä kiinnostus uusia – ja vanhoja – jälkiruokavaihtoehtoja kohtaan voisi tarkoittaa uutta elämää myös tälle 1800-luvun häätrendille.
Kuva: Krokaaneja Kämpissä 1900-luvun alussa. Valokuvaaja Neittamo Oy. Hotelli- ja ravintolamuseon kokoelmat.
Tietoherkkuja-blogit poimivat kiinnostavia näkökulmia ruoka- ja juomakulttuurista ja houkuttelevat herkuttelemaan historialla. Sisällöstä vastaavat museon henkilökuntaan kuuluvat historiaviestinnän asiantuntijat.
Anni Aaltonen
Kirjoittaja on Hotelli- ja ravintolamuseon amanuenssi