Identiteetti lautasella
Ruoka on paljon muutakin, kuin polttoainetta. Ruoan kautta määrittelemme ihmisryhmiä sekä itseämme suhteessa muihin. Ruoka voi merkitä kuulumista johonkin ihmisryhmään, se voi merkitä terveyttä ja kauneutta tai se voi merkitä turvallisuutta tai oikeudenmukaisuutta. Olemme esimerkiksi tottuneet jakamaan alueelliset keittiöt suhteellisen tarkasti valtioiden rajoja myötäillen, tiedostamme, miten syödään terveellisesti, ainakin teoriassa ja monet kokevat kotimaassa tuotetun ruoan tuontielintarvikkeita turvallisemmaksi ja eettisemmäksi vaihtoehdoksi. Viimeisten vuosikymmenten aikana on tullut valtavasti valinnanvaraa sen suhteen, mitä syömme. Me emme syö vain pysyäksemme hengissä. Päivittäisillä ruokavalinnoillamme rakennamme myös kuvaa itsestämme sekä itsellemme että muille.
Ihmisen identiteetti ei ole pysyvä, vaan muuttuu ja kehittyy erilaisten elämäntilanteiden myötä. Se koostuu käsityksestä omasta itsestä yksilönä, itsestä suhteessa muihin sekä kollektiivisesta identiteetistä, joka määrittelee yksilöä osana ryhmää tai sosiaalista kategoriaa.
Vuosisatoja sitten ihmisten identiteetit muodostuivat yhteisesti jaetuista ja tunnustetuista perinteistä sekä syntymäoikeudesta tiettyyn yhteiskuntaluokkaan. Tämän päivän yhteiskunnassa perinteet ja rakenteet eivät ole enää staattisia, vaan liukuvia ja alati muuttuvia. Niiden varaan ei ole enää mahdollista rakentaa identiteettejä tai perustaa valintoja. Perinteiden puutteessa ihmiset muodostavat identiteettinsä ennen kaikkea valinnoillaan ja tämän päivän länsimaisessa yhteiskunnassa kuluttajavalinnat muodostavat merkittävän osan jokapäiväisestä toiminnasta.
Mahdollisuus valita
Ruokavalinnat ovat entisinä aikoina olleet voimakkaasti riippuvaisia raaka-aineiden saatavuudesta, maantieteellisestä sijainnista sekä sääolosuhteista. Myös ruoanlaittoperinteet ovat määrittäneet osaltaan sitä, minkälaista ruokaa missäkin päin maailmaa on katettu pöytään. Esimerkiksi Suomi on perinteisesti jaettu kolmeen ruoka-alueeseen; länteen, itään ja pohjoiseen. Yksinkertaistaen lännelle on pidetty tyypillisenä makeita, imellettyjä makuja, idässä on ollut tapana hapattaa ruoka-aineita ja pohjoiselle tunnusomaisina raaka-aineina on pidetty poroa ja lohta.
Vaikka makumieltymyksissä ja keittiörituaaleissa on aina ollut jonkin verran yksilöllistä hajontaa, voidaan sanoa, että vielä 1950-luvulla kaikkien suomalaisten ruokavaliot olivat jokseenkin toistensa kaltaisia. Viimeinen pulakausi 1940-luvulla oli vielä tuoreessa muistissa ja vaikka joitain yksittäisiä erityisruokavalioita saattoikin esiintyä, ruokaa kohtaan tunnettiin suurta kunnioitusta. Valikoivaa syömistä pidettiin huonona käytöksenä.
Ruokateollisuus kehittyi 1960- luvulta lähtien ja uudet innovaatiot, kuten pakasteet tulivat koko kansan ulottuville. Tuonti vilkastui ja kaupat muuttuivat supermarketeiksi. Yleisen hyvinvoinnin kasvaessa suomalaisilla oli ennennäkemätön mahdollisuus koostaa juuri mieltymystensä mukaisia aterioita. Ruoanlaitosta tuli illanviettomuoto ja alettiin kiinnittää huomiota ruoantuotannon sosiaalisiin ja ympäristövaikutuksiin. Ruoasta tuli politiikkaa ja se sai uudenlaisia merkityksiä.
Ruoan monet merkitykset
Vaikka länsimaissa saatavuus ei ole enää yhtä suuressa roolissa ruokavalioiden laadinnassa kuin aikaisemmin, valinnat ovat edelleen enemmän tai vähemmän riippuvaisia kulttuurisista ja sosiaalisista reunaehdoista. Vanhemmat, ystävät, terveysvalistus sekä media vaikuttavat merkittävällä tavalla siihen, mitä me syömme tai jätämme syömättä. Myös kulttuuritausta vaikuttaa edelleen ruokavalintoihin voimakkaasti. Erilaiset syötävät ainekset saavat kulttuurisia merkityksiä erilaisissa ympäristöissä, eikä näillä merkityksillä ole mitään tekemistä sen kanssa, onko ihmisen elimistön mahdollista käyttää ravintoa hyväkseen vai ei.
Ihmiset oppivat hyvin nuorina, mitä ympäröivässä kulttuurissa pidetään syötävänä ja mitä raaka-aineita ei käytetä ruoanlaittoon. Esimerkiksi Aasiassa on tavallista nauttia hyönteisiä aterialla, mutta Suomessa hyönteisiä, jyrsijöitä tai matelijoita ei pidetä syötäväksi kelpaavina. Kulttuurin sisällä kollektiivisesti sovittu inho joitain mahdollisia ruoka-aineita kohtaan on hyvin vahva. Vuonna 2017 sirkat esiteltiin pohjolassa edullisena ja ekologisena proteiininlähteenä sekä leipään jauhettuna, että suklaaseen upotettuna. Kulttuuriin kirjoitettu inho kuitenkin karkotti liian eksoottisen tuotteen markettien hyllyiltä muutamassa vuodessa.
Assosioimme ruokaan runsaasti merkityksiä, jotka ovat erilaisia eri kulttuureissa. Tässä mielessä saattaa vaikuttaa siltä, että ruokakulttuurit ovat jossain määrin muuttumattomia, mutta todellisuudessa ne joustavat ja muuttavat jatkuvasti muotoaan. Ruokiin liitettävät merkitykset eivät nekään ole stabiileja, vaan muuttuvat ajan ja paikan mukana. Entisinä aikoina ruoka-aineita saatettiin arvottaa niiden kauppahinnan mukaan. Korkea hinta merkitsi yleensä vaikeaa saatavuutta ja sitä kautta suurempaa arvostusta. Nykyään hinnan sijaan ruokaa arvotetaan esimerkiksi sen mukaan, mitkä ovat sen tuotannon ympäristövaikutukset tai valmiin tuotteen terveysvaikutukset. Elintarvikeketjujen yhteydessä voidaan olla kiinnostuneita eettisistä tai moraalisista kysymyksistä ja sosiaalinen media on nostanut myös estetiikan tärkeäksi osaksi ajankohtaista ruokakulttuuria.
Terveellinen ja turvallinen ruoka
Suomalaisten ruokatottumukset ovat muuttuneet huomattavasti terveellisemmäksi viimeisten vuosikymmenten aikana. Samalla terveellisyydestä on tullut tavallinen peruste erilaisille ruokavalinnoille sekä -valioille. Medikalisoituneessa ruokapuheessa ruoasta puhutaan lääketieteellisin termein ja sen saatetaan väittää toimivan jopa lääkkeen korvikkeena, silloinkin kun tieteellistä näyttöä sen terveysvaikutuksista ei ole.
Toinen näkökulma ruoan terveellisyyteen ovat todelliset ja oletetut haitta-aineet elintarvikkeissa, kuten kasvinsuojeluaineiden jäämät tai lisäaineet. Nämä huolenaiheet konkretisoituvat usein kotimaisen sekä luonnonmukaisesti tuotetun ruoan valintana.
Terveelliset ja luonnonmukaiset elämäntavat ovat olleet ajankohtainen puheenaihe 2000-luvulla. Muodikkaiden ruokavalioiden, kuten paleodieetin tai fruitarismin suosiota siivittävät tosin myös muunlaiset ideologiat sekä mielikuvat esimerkiksi oikeudenmukaisuudesta, aitoudesta ja alkuperäisyydestä.
Ekologinen ja eettinen ruoka
Ruokapuheen ekologisoituminen näkyy vahvasti ruoan luonnonmukaisuuden ja tuotannon ympäristöystävällisyyden korostamisena. Näkökulman taustalla on ekomodernisaatio sekä huoli ilmastonmuutoksesta. Teeman keskeisiä trendejä ovat energiataseet, luonnonmukaisten elintarvikkeiden suosio, tehotuotannon ja ruokahävikin kritiikki sekä kasvispohjainen ruokavalio. Ruokavalinnat nähdään mahdollisuutena vaikuttaa maailman tilaan hyvin konkreettisella tavalla.
Eettiset ruokavalinnat liittyvät usein ihmisiin elintarvikeketjun eri asteilla, jolloin ostoskoreihin valitaan ruokakaupassa mahdollisimman vastuulliset tuotteet, joiden matka alkutuotannosta kaupan hyllylle on jokseenkin läpinäkyvä. Tuotantoeläinten kohtelu on toinen ajankohtainen keskustelunaihe, johon liittyy usein pidättäytyminen lihan syönnistä tai eläinkunnan tuotteista kokonaan. Vastuullisuus ruoan kulutuksessa on ollut nouseva trendi Suomessa, varsinkin nuorten keskuudessa.
Kaunis ja kallis ruoka
Etenkin sosiaalinen media on tarjonnut näyttämön arjen ja myös ruoan kosmetisoitumiselle. Kattaukseen on Suomessa kiinnitetty huomiota vasta suhteellisen vähän aikaa juhlapäiviä lukuun ottamatta. Kuvasto on tuttua mainoksista, mutta jatkuva some-julkaisujen virta tuo arjen estetiikan jokaisen ruudulle. Ruoanlaitosta on tullut harrastus ja ruokalajeja on tarkoitus syödä myös silmillä. 2000-luvulla trendit vaihtuvat yhä kiihtyvään tahtiin ja muotitietoinen kuluttaja haluaa olla perillä uutuuksista, olipa sitten kyse avokadopastasta, nyhtökaurasta tai hapanjuurileivästä. Hektisessä julkaisutahdissa ruokalajit myös vanhenevat nopeasti. Eilinen juhla-ateria on huomisen huoltoasemalounas.
Pikamuotiruoka saattaa käydä kalliiksi kukkarolle ja vaikka osa kuluttajista onkin valmis maksamaan enemmän terveellisestä, luonnonmukaisesti ja eettisesti tuotetusta ruoasta, hinta on aihe, joka on ikisuosikki ruokakeskustelujen yhteydessä. Ruoan kallistuessa poliittisten tilanteiden ja energiakriisin johdosta hinnasta on tullut entistä tärkeämpi peruste ruokavalinnoille. Pienituloisilla ei ole välttämättä mahdollisuutta valita terveellisintä luomutuotetta. Toisaalta opiskelijapiireissä syntyneessä freeganismissa syödään vain kauppojen hävikkiruokaa, mikä yhdistää pienituloisuuden sekä ekologiset arvot. Arvojen mukaiset valinnat eivät ole aina kiinni taloudellisesta tilanteesta, myös kulttuurinen pääoma vaikuttaa käyttäytymiseen.
Ruokavalinnat ja identiteetti
Jälkitraditionaalisessa yhteiskunnassa ihminen rakentaa identiteettiään ennen kaikkea valintojensa kautta. Ruokavalinnat ovat yksi tapa, jolla vahvistaa ja ilmaista minäkuvaa itselle sekä muille. Ruoka sisältää funktionaalisten ominaisuuksiensa lisäksi myös symbolisia merkityksiä, kuten kauneutta, oikeudenmukaisuutta tai ympäristöarvoja. Valitsemalla tiettyjä ruokia ihmiset rakentavat samalla kuvaa itsestään ja ilmaisevat identiteettiään erottumalla muista tai liittymällä ryhmiin. Tämä ei ole aina ongelmatonta. Halu samaistua johonkin ryhmään tai elämäntapaan voi johtaa myös siihen, että valitsee ruokia, joista ei todellisuudessa pidä. Näin on raportoitu tapahtuneen esimerkiksi sushin suhteen. Vuonna 2013 kerätyn tutkimusaineiston mukaan osa nuorista söi sushia sen statusarvon vuoksi, vaikka ei pitänyt ruokalajista. Ruokamuodit ovat kuitenkin nopeita. Samat ihmiset tuskin ostavat herkkua enää supermarketin tiskiltä.
Maileena Vaajoensuu
Kirjoittaja toimii amanuenssina Suomen maatalousmuseo Sarassa
Näyttely Sinun ruokasi ei ole sinun. Ruokakeskusteluja nyt ja ennen oli esillä Sarka-museon vaihtuvien näyttelyiden tilassa 17.2.2023-8.9.2024.
Lähteet
Kylli, Ritva 2022. Suomen ruokahistoria. Suolalihasta sushiin. Gaudeamus. Helsinki.
Massa, Ilmo, Lillunen, Anu & Karisto, Antti 2006. Ruokaan liittyvät uudet merkitykset. Teoksessa Ruokakysymys. Näkökulmia yhteiskuntatieteelliseen elintarviketutkimukseen. 156-182. Gaudeamus. Helsinki.
Mokkila, Heidi 2020. Ympäristöystävällisen ruuankuluttajan kollektiivinen identiteetti. Pro gradu -tutkielma. Tampereen yliopisto.
Sillanpää, Merja 2000. Happamasta makeaan. Suomalaisen ruoka- ja tapakulttuurin kehitys. Hyvää Suomesta. Jyväskylä.
Lindblom, Taru & Mustonen, Pekka: Sushiin kohdistuva maku, kulinaarinen pääoma ja hyvä kulttuuritahto. Kulttuurintutkimus 2/2016.
Maileena Vaajoensuu
Kirjoittaja toimii amanuenssina Suomen maatalousmuseo Sarassa