Helpotusta arkeen – tölkkisäilykkeet suomalaisessa ruokakulttuurissa
📃 🎧
Nykyään moni saattaa mieltää hernekeiton, nötkötin ja muut säilykkeet mökkiruoaksi tai hätävaraksi. Purkkiruoalla oli kuitenkin tärkeä rooli osana kaupungistuvan Suomen ruokahuoltoa.
Ruoan säilöminen on aina ollut osa suomalaista ruokakulttuuria. Talonpoikaisessa omavaraistaloudessa oli tärkeää taata ruoan saanti satokausien ulkopuolellakin suolaamalla, kuivaamalla ja savustamalla. 1900-luvun alussa yleistynyt umpiointi puolestaan toi lasipurkkeihin säilömisen kotitalouksiin.
Puolustusvoimat edelläkävijänä
Teolliset purkkisäilykkeet saapuivat Suomeen 1800-luvun lopulla tuontitavarana. Kotimainen tuotanto käynnistyi pian perässä. Tuotanto oli kuitenkin niin vähäistä, että säilykkeiden suurin kuluttaja puolustusvoimat joutui tilaamaan suuren osan lihasäilykkeistään Argentiinasta, kunnes Oy Sotilassäilyke Ab aloitti toimintansa 1926.
Yhtiö pyrki laajentamaan valikoimaansa siviiliasiakkaiden pariin, mutta yleisölle vielä tuntematon purkkiruoka törmäsi 1930-luvun lama-ajan ennakkoluuloihin. Vuosisadan ensimmäisellä puoliskolla suurin osa suomalaisista tutustui tölkkisäilykkeisiin Väinö Linnan Tuntemattoman jermujen tavoin puolustusvoimien rautaisannosten kautta.
Helpotusta kaupunkilaisperheiden arkeen
Sotien jälkeen puolustusvoimien tilaukset pienenivät ja säilykevalmistajat etsivät uusia markkina-alueita kaupunkilaistuvista suomalaisista.
Kaupunkiin muuttaneissa perheissä myös naiset, jotka useimmiten vastasivat kotien ruokahuollosta, alkoivat käydä palkkatöissä kodin ulkopuolella. Ruoanlaittoon oli siis käytettävissä vähemmän aikaa, mutta palkkatulojen myötä enemmän rahaa. Tölkeissä ostettavat valmisruoat, kuten hernekeitto tai lihapullat ruskeassa kastikkeessa, tarjosivat onneksi avun kiireiselle kaupunkilaiselle!
Epäilyksiä ja ennakkoluuloja
Säilykeruokaan suhtautuminen vaihteli suuresti. 1950-luvulla ravintoloissa jo koristeltiin tarjoiluvateja värjätyillä säilykehedelmillä ja suosikkijälkiruoka hedelmäsalaatti loihdittiin suoraan purkista. Kuluttajat taas kokivat epäluuloa purkkeja kohtaan. Monilla suomalaisilla oli vielä henkilökohtainen suhde ruoantuotantoon, ja läpinäkymättömät tölkit vaativat luottoa elintarviketeollisuuteen.
Säilykkeiden laatua, hintaa ja säilyvyyttä puitiin ahkerasti 1960-luvun lehdissä. Valmistajat vakuuttivat mainoksissaan säilykkeiden olevan jopa puhtaampia kuin tuoretuotteet ja vetosivat purkkiruoan tarjoamaan ajansäästöön ja arjen helpotukseen.
Uutta oppia säilykekeittokirjoista
Laadun ja hinnan pohtimisen lisäksi säilykkeet asettivat kotitaloudet myös kokonaan uudenlaisen ongelman eteen: kuinka valmistaa uudesta raaka-aineesta maittavaa ruokaa.
Aiemmat sukupolvet olivat saaneet ruoanlaitto-opin vanhemmiltaan, mutta kaupunkilaisille vastaavana auktoriteettina toimivat keittokirjat. 1960-luvulla julkaistiinkin säilykeresepteihin keskittyviä keittokirjoja. Nämä oppaat tarjosivat perustietoa säilykkeiden oikeaoppisesta säilytyksestä ja käsittelystä, mutta myös odottivat lukijoiltaan osaamista keittiössä.
Säilykekokille ruoanlaitto ei ollut vain lieden ääressä raatamista velvollisuuden vuoksi, vaan tapa viettää vapaa-aikaa ja ilmaista itseään.Säilykkeistä valmistettujen ruokien maustamiseen kiinnitettiin erityistä huomiota, niitä viimeisteltiin sherrylorauksilla ja kelpasipa tölkkikinkku joulupöytäänkin!
Yksinäisen joulukinkku (Kiireisen keittokirjasta):
Valmistusaika 15-20 minuuttia
500 g:n tölkki keittokinkkua
n. 1 rkl sinappia
2 rkl korppujauhoja
10-12 neilikkaa
Avaa kinkkutölkki ja pyyhi pois talouspaperilla kinkun pinnassa oleva hyytelö. Sivele kinkun pintaan sinappia ja ripottele yläpinnalle korppujauhoja. Koristeeksi pistele neilikat kauniiseen ruutukuvioon kinkun pinnalle ja pane kinkku 225 asteen uuninlämpöön kuortumaan ja kuumentumaan 10-15 minuutiksi, kunnes korppujauhokerros on kauniin ruskea.
Kuumenna kinkun lisäkkeeksi valmista lanttulaatikkoa ja keitä pakasteherneitä sekä pikaluumuja. Kastikkeen kinkullesi saat laimentamalla lihaliemellä omenasosetta tai omenamarmeladia sopivan sakeaksi.
Nykysilmin säilykekeittokirjat voivat vaikuttaa etäisiltä, jopa kummallisilta. 50 vuotta sitten ne kuitenkin tarjosivat samanlaista hetken helpotusta arjen puristuksessa kuin pakastepizzat ja valmissalaatit nykyään.
-Riku Salpakari
Kirjoittaja on Helsingin yliopistossa opintojaan viimeistelevä historian opiskelija, jonka pro gradu -tutkielma käsittelee säilykeruokaa osana 60-luvun modernisaatiota. Gradun ohessa syntyviä säilykeruokia voi seurata Instagramissa tilillä @purkkiruokaa.
Kuva: Suomen Säilyke Oy:n tuotteiden esittelyä 1950-luvulla: perheenäiti avaamassa jauhelihapihvisäilykettä. Valokuvaaja tuntematon, Helsingin kaupunginmuseon kokoelmat, julkaistu Helsinkikuvia.fi-sivustolla Nimeä 4.0 Kansainvälinen (CC BY 4.0) -lisenssillä.
Lähteet:
Haapio, Markku. Purkkiruokaa. Otava, Helsinki 2006.
Heikinheimo, Juha; Nordlund, Marjaleena: Kiireisen keittokirja. WSOY, Helsinki-Porvoo 1970.
Knuuttila, Merja. Kauha ja kynä – Keittokirjojen kulttuurihistoriaa. SKS, Tampere 2010.
Rannikko, Kirsti. Hamsterin keittokirja : Vaihtelevia ruokia säilykkeistä. Otava, Helsinki 1969.
Sillanpää, Merja. Säännöstelty huvi – Suomalainen ravintola 1900-luvulla. SKS, Helsinki 2002
hrm