Ainolan antimia eli Aino ja Jean Sibeliuksen ruokatalous
Kuule, sinä taidat tykätä ruuasta? Tykkää vaan se on hyvä. Minun kai täytyy opetella laittamaan oikeita raritétia vai kuinka? Minä niin mielelläni laittaisin sinulle ruokaa. – Hm! Eikö hassua?
Aino Järnefelt Jean Sibeliukselle kihlausaikana 1892.
Aino ja Jean Sibeliuksen ensimmäinen yhteinen koti oli vuokrattu huoneisto Vladimirinkadulla Helsingissä, jonka he vuokrasivat häämatkalta palattuaan. Yhdessä apulaisen kanssa Aino huolehti perheen ruokataloudesta, kävi torilla ja ostoksilla. Ainon kirjeessään mainitsemat raritétit eli erikoisuudet jäivät pois ruokalistalta, ja nuori emäntä valmisti tavallista kotiruokaa puolisolleen ja tämän veljelle, Christian Sibeliukselle, joka asui heillä vuokralaisena. Lihakeittoa ja patapaistia, lohikeittoa ja blinejä, kaalikeittoa, lettuja ja marjapuuroa – isänsä, kuvernööri Alexander Järnefeltin taloutta hoitaessaan Vaasassa Aino oli oppinut ruuanlaitosta yhtä ja toista.
Avioliittonsa alkuvuosina Sibeliukset muuttivat usein. Kesäksi lähdettiin maalle, minne milloinkin, ja syksyllä vuokrattiin asunto kaupungista. Kun kaupunkielämä alkoi rasittaa ja perhe oli kasvanut kolmella lapsella, vuokrattiin talo maalta läheltä Helsinkiä. Keravan Mattilassa perhe asui kolmisen vuotta (1899–1902), mutta palasi vuonna 1902 Helsinkiin. Ajatus omasta, pysyvästä kodista maaseudulla oli itänyt jo kauan. Siihen liittyi haave puutarhasta. Vuonna 1903 Sibeliukset ostivat tontin Järvenpäästä, läheltä Eero ja Saimi Järnefeltin Suvirantaa ja Juhani Ahon ja Venny Soldan-Brofeltin Aholaa. Kielomäeksi kutsutulle kallionnyppylälle alettiin rakentaa omaa kotia, joka valmistuttuaan nimettiin Ainolaksi. Ensimmäinen puutarhapläntti kuokittiin huvilan edustalle keväällä 1905.
Kyökkihuushollia ja taloudenpitoa
Lars Sonckin suunnitteleman huvilan rakentamista valvoivat ennen kaikkea Aino Sibelius veljensä Eeron kanssa. Oli tärkeää, että talosta tulisi sopiva sekä säveltäjälle että perheelle. Keittiö, ruokakomerot ja palvelijanhuone sijoitettiin huvilan pohjoispuolelle omaksi kokonaisuudekseen sekä käytännöllisyyden että säveltäjän työrauhan takaamiseksi. Keittiöön muurattiin suuri leivinuuni helloineen, jolla ruoka valmistettiin 1960-luvulle saakka. Keittiön erotti asuinhuoneista pieni välikkö, joka varmisti, etteivät patojen ja pannujen kolinat tai keittäjän ja sisäkön puheensorina kuuluneet ruokasaliin tai makuuhuoneisiin.
Kotitalouden ja ruokahuollon keskeinen näyttämö oli keittiö ja ruokatalouden ja keittiötyön järjestäminen oikealla tavalla oli emännän tehtävä. Aino Sibelius huolehti tilauksista ja talouskirjanpidosta, mutta ei itse osallistunut ruuanlaittoon eli ”kyökkihuusholliin” enää Ainolassa. Ruuanlaitosta huolehti Helmi Vainikainen, Ainolan pitkäaikainen kokki, apunaan sisäkkö ja lastenhoitaja Aino Kari.
Ainolan keittiö oli varsinkin 1910-luvun alussa tehdyn laajennuksen jälkeen varsin suuri ja nykyaikainen. Opaskirjojen mukaan keittiön tärkeimpinä välineinä pidettiin kelloa, vaakaa ja liettä. Niiden avulla taitava emäntä saattoi järjestää ruokatalouden järkevästi, täsmällisesti ja taloudellisesti. Ainolan keittiössä nämä olennaiset välineet ovat toki, ja niiden lisäksi liedellä on vohvelirauta, munkkipannu, pihvinpaistoon käytetty kupera parilapannu, lintupata ja iso kuparikattila. Esineistön perusteella voi päätellä, että talossa leivottiin paljon. Kaapeissa ja laatikoissa on pieniä ja suuria kakkuvuokia, pursottimia ja muotteja, kaulimia ja vispilöitä. Keittiöteknologiaakin on – lieden yläpuolisen hyllyn reunaan on kiinnitetty omenapora, jonka Janne toi amerikantuliaisina matkaltaan vuonna 1914 ja leivinuunin kyljessä on pieni lämpökaappi ruuan lämpimänä pitämiseen. Jääkaappi sijaitsi keittiön porstuassa ja sinne lohkottiin jäätä sahanpurujen alla vajassa säilytettävästä kasasta tarpeen mukaan.
Vesi kannettiin alkuun kaivosta, mutta 1940-luvulla keittiöön saatiin käsipumppu. Varsinaisesti vesijohto asennettiin taloon vasta 1960-luvulla, Jean Sibeliuksen kuoleman jälkeen. Silloin modernisoitiin myös tiskipöytä.
Maalla maaseudun tavalla
Maallemuutto merkitsi aivan uudenalaista taloudenpidon järjestämistä. Enää ei voinut lähteä kori käsivarrella torille hankintoja tekemään. Järvenpäässä Holmin kyläkauppa ja Jokivuoren leipomo sijaitsivat lähellä asemaa, mutta Aino Sibelius tilasi jauhot ja ryynit, kahvia ja teetä, mausteita ja muita siirtomaatavaroita yleensä Helsingistä tutuilta ja luotettavilta toimittajilta. Esimerkiksi maaliskuussa 1911 tilattiin Axel Pihlgrenin siirtomaakaupasta Fabianinkadulta 10 kiloa palasokeria, kahdeksan kiloa kidesokeria ja kaksi kiloa hienoa sokeria. Lisäksi tilattiin kolme kiloa manna-, riisi- ja tattari- ja kauraryynejä kutakin. Kuormaan kuului purkillinen sinappia, kilo kuivattuja luumuja, 15 appelsiinia, purkki säilykehummeria ja anjoviksia. Ostoksia tehtiin myös Nissenin kahvikaupasta ja Fazerin konditoriasta. Juomia, kuten olutta ja vichyvettä tilattiin Lahdesta ja Keravalta.
Talouskirjanpidossa säilyneiden kuittien perusteella maitoa ja kermaa kului ruuanlaitossa huomattavia määriä. Maito ja kerma haettiin naapurista Waseniuksilta Puotilan tilalta yli kuudenkymmenen vuoden ajan. Kun perhe oli suurimmillaan, maitoa saatettiin käyttää 250 litraa ja kermaa kuutisen litraa kuukaudessa. Voita tilattiin tammikuussa 1911 Mäntsälän osuusmeijeristä yhteensä kahdeksan kiloa.
Aino ja Jean olivat itse innokkaita onkijoita, mutta oman onkimisen varassa ei Ainolan ruokatalous ollut. Ruth-tytär muistelee iltaa, jolloin Jean Sibeliuksen vanha koulutoveri ja Sibeliusten perhetuttava Walter von Konow oli saapunut vierailulle:
”Mamma ja pappa istua nököttivät siellä [soutuveneessä järvellä]. Oli ihana ilta ja aurinko laski juuri. Heillä söi kala kaikesta päättäen hyvin. Me seisoimme rannalla. Walter-setä huiskuttaa nenäliinaa ja me huudamme: -Walter-setä on täällä! -Walter-setä on täällä! Ei hiiskahdusta.”
Riistaa ja kalaa tuovat keittiön ovelle paikalliset pyytäjät. Aino Sibeliuksen muistiinpanoista näkyy, että Ainolaan ostettiin jäniksiä, teeriä, sorsia ja koppeloita pataan pantaviksi. Järven antimista saatiin ainakin haukea ja ahvenia, rapukaudella rapujakin. Ainolan puutarhassa kasvatettiin vihannekset, juurekset, marjat ja hedelmät kodin tarpeisiin. Säilönnästä vastasi Aino Sibelius. Syksyisin ruokakomeroon, talon kellariin ja talon alapuolisessa rinteessä sijaitsevaan maakellariin kerättiin ruokavarasto, jonka turvin perhe eli talven yli – seuraavaan kevääseen ja satokauteen asti.
Vellistä yökahviin
“Typiskt! I åratal har jag- då jag om natten arbetar- gått till skafferiet att ta mig något till lifs. Detta vet köksan Helmi. Men hon har aldrig tagit hänsyn till mig. I natt en bit rättika och ättikssvampar, hvilka fördärfva magen och undergräfver min fysik mer och mer. Är nu detta återigen ”Vorschung”? Det går nu annars fort nog att komma till slutet…”
Jean Sibelius päiväkirjassaan 17.2.1925
Ainolassa keittäjänä vuosikymmeniä toimineen Helmi Vainikaisen muisteloiden perusteella Ainolassa noudatettiin tarkkaa päiväjärjestystä. Aamukahvi juotiin yhdeksän aikoihin aamulla, kahdentoista aikaan syötiin aamiainen eli lounas ja kahvi tarjottiin kahden-kolmen välillä ja ”sitten oli päivällinen, oikeen reilu päivällinen siinä viiden-kuuden aikoihin”, kertoi Vainikainen. Jean Sibelius työskenteli usein öisin ja pyysi keittäjää laittamaan ruokakomeroon jotain esille, ja niin myös tehtiin, tosin säveltäjän ja keittäjän merkinnät asiasta poikkeavat hiukan sävyltään.
Vainikainen muisteli myös, että säveltäjä saattoi myös itse keittää yöllä itselleen ”kahvimasiinallaan” oikein vahvaa kahvia yöpalan painikkeeksi. Erik Tawastjerna kertoo puolestaan että ”jos hän yöllä säveltäessään kuuli ääniä lastenkamarista, hän saattoi hiipiä huoneeseen varpaillaan – ei torumaan, vaan tuomaan lautasellisen voileipiä, jotka hän oli itse valmistanut keittiössä.”. Museon kokoelmissa on sähköllä toimivan perkolaattoripannun pahvipakkaus, joka saattaa olla juuri Vainikaisen mainitsema ”masiina”.
Palvelijainhuoneen hyllyssä on tallessa kaksi keittokirjaa, Edit Heinilä-Reimanin Kasviskotiruoka – Keittokirja kotia varten ja Jenny Åkerströmin Suuri Keittokirja (Prinsessojen keittokirja). Käytössä on voinut olla muitakin, mutta ne eivät ole säilyneet. Lisäksi Aino Sibeliuksen muistiinpanoista löytyy hänen äidiltään, Elisabeth Järnefeltiltä (1839–1929) saatuja reseptimuistiinpanoja: muun muassa kaalikeittoa, punajuurikeittoa, lihakeittoa ja pasteijoita sekä erilaisia säilykkeitä varten. Niistä välittyy Järnefeltin lapsuudenkodistaan omaksuma itäinen ruokaperinne, johon kuuluivat esimerkiksi sienet. Sienten poimiminen ja kerättyjen sienien määrien vertailu oli syyspuolella toistuva aihe monissa suvun ja perheen kirjeissä, jotka on talletettu Sibelius-perheen arkistoon Kansallisarkistoon.
Arkena Ainolassa syötiin varsin yksinkertaista kasvisruokaa. Lapset söivät aamuvarhain keittiössä velliä ennen kotikoulun alkamista. Katarina Sibelius kirjoitti muistiin päiväkirjaansa kotona tarjottuja ruokalajeja: ”aamiaisella kaurapuuroa, perunoita ja kårppusååssia ja päivällisellä pårånlihaa, hernesoppaa ja puddingia”. Keittiön liedellä on valurautapata, jossa Vainikainen valmisti Sibeliusten mieliruokaa, lintupaistia.
Salaatti kuului päivällispöytään melkeinpä lääkärin määräyksestä. Jean Sibelius kävi vuonna 1905 Berliinissä hoitamassa vaivojaan, ja kirjoitti Ainolle, että lääkäri oli vakuuttanut hänen elävän satavuotiaaksi kasvisruokavaliota noudattamalla. Salaattia kasvatettiin sittemmin kodin puutarhassa joka kesä. Jean Sibelius saavutti varsin korkean iän ja eli lähes 92-vuotiaaksi – salaatin voimalla kenties.
Elintarvikepulaa ja ulkomaanpaketteja
Suuren perheen ruokatalous vaati kekseliäisyyttä ja verkostoja, varsinkin kun perheen varat eivät varsinkaan 1900-luvun alkupuolella olleet hääppöiset ja tulot olivat epäsäännöllisiä. Tunnemme Jean Sibeliuksen puuskahduksen ”voileipäkappaleista” eli pienistä sävellyksistä, joita hän kirjoitti saadakseen nopeasti rahaa perheen menoihin. Aino Sibeliuksen rooli on kuitenkin keskeinen perheen talouden hoitamisessa. Kodin puutarha tuotti merkittävän määrän satoa säilöttäväksi ja syötäväksi.
Ainolan emännän verkostot olivat merkittävät: sukulaisten kanssa vaihdettiin marjoja ja vihanneksia ja elintarvikkeita hankittiin suhteita käyttäen varsinkin pula-aikoina 1917–1918 ja toisen maailmansodan aikana. 1940–1950-luvuilla Sibeliukset saivat ruokapaketteja tuttaviltaan Ruotsista, mutta myös Jean Sibeliuksen ihailijoilta Amerikasta. Kahvia ja teetä, maitojauhetta ja säilykelihaa, sokeria ja jopa voita lähetettiin säännöllisesti Ainolaan. Jean Sibelius tunnettiin herkkusuuna ja hänelle pakattiin mukaan myös suklaakonvehteja ja karamelleja, sikareja unohtamatta.
Lopuksi
Ainolassa syötiin ja juotiin hyvin, mutta kohtuudella. Syntymäpäiväjuhliin valmistettiin pullakranssi ja pikkuleipiä montaa sorttia. Jouluaatoksi paistettiin kinkku ja sukulaisia kestittiin joulunpyhinä lintupaistilla. Pääsiäistä vietettiin perinteisesti värjäämällä munia ja löytyypä keittiön kaapista pashamuottikin. Ylenpalttisia pitoja talossa ei järjestetty, vaan ruokatalous järjestettiin satokauden ja saatavuuden mukaan. Pöytään katettiin toki aika ajoin monia sellaisia ruokalajeja ja herkkuja, joista seudun muissa taloissa ei ehkä tunnettu, esimerkiksi appelsiineja, banaaneja tai oliiveja. Periaatteena oli kuitenkin järkevä taloudenpito, josta moni nykyihminenkin voisi ottaa oppia.
Lähteet
Donner, Julia 2015. Ainon Ainola. Ainola. Sibeliusten koti Järvenpäässä. Toimittaneet Esko Häkli ja Severi Blomstedt. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
Konttinen, Riitta 2019. Aino Sibelius. Helsinki: Siltala.
Langlet, Mathilda 1884. Husmodern i staden och på landet. Stockholm.
Pohjola, Marja 2000. Välähdyksiä Ainolan ruokakulttuurista. Kuusaanmäki. Ystäväkirja Jussi Kuusaanmäelle 22.12.2000. Toimittaneet Christina Forssell et al. Helsinki. Tawaststjerna, Erik 1971. Jean Sibelius III. Helsinki: Otava.
Julia Donner
Kirjoittaja on Aino ja Jean Sibeliuksen kotimuseon museonjohtaja