Kuohuvat kymmenet kvääristä näkökulmasta
Tässä blogikirjoituksessa kurkistetaan 1960- ja –70-lukujen ravintolahistoriaan sateenkaarevasta näkökulmasta. Blogikirjoituksen päälähteenä on tutkija Kati Mustolan vuosina 2015–2016 Hotelli- ja ravintolamuseolle kirjoittama julkaisematon raportti Tuhannen kapakan kautta – sateenkaarevaa suomalaista ravintolahistoriaa.
1960- ja –70-luvut olivat Suomessa monella tapaa muutosten aikaa. Elintason nousu teki ravintoloissa käymisestä mahdollista yhä useammalle, ravintoloiden määrä kasvoi kaupungistumisen myötä ja alkoholipolitiikkaa lievennettiin vähitellen. Hotelli- ja ravintolamuseon valokuvanäyttely Kuohuvat kymmenet käsittelee näiden vuosikymmenten yhteiskunnallisia murroksia ravintolavalokuvien kautta.
Kyseiset vuosikymmenet olivat merkittävää aikaa myös sateenkaarioikeuksien edistymiselle, mutta valokuvissa sateenkaarinäkökulma jää varjoon. Lainsäädäntö ja syrjintä ovat vaikuttaneet siihen, miten aineistoa sateenkaari-ihmisten historiasta on säilynyt. Homoseksuaalisuus oli Suomessa rikos vuoteen 1971 asti ja sairausluokituksessa vuoteen 1981 asti. Museon kokoelmissa ei juurikaan ole 1960- ja –70-luvuilta ravintolavalokuvia, joista olisi tiedossa niiden yhteys seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin. Yhteyksiä sateenkaariyhteisöön on vaikeaa lisätä ravintolavalokuviin jälkikäteen, sillä usein tiedossa ei ole ottamishetken tarkkaa kontekstia; sitä keitä kuvassa on ja mitä ollaan juhlimassa. Ravintoloilla on kuitenkin ollut sateenkaariyhteisössä tärkeä rooli jo ennen ensimmäisten varsinaisten homoravintoloiden avautumista 1980-luvulla.
Käytän tekstissä termejä sateenkaareva, queer ja kvääri kuvaamaan seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuutta. Helsinki Priden sateenkaarisanaston mukaan sanaa queer voidaan käyttää identiteeteistä, joiden kuvaamiseen perinteiset sukupuolta tai suuntautumista määrittelevät sanat ovat liian rajoittavia. Kvääri taas on queer sanasta muodostunut suomenkielinen termi, jota on alettu käyttää queerin rinnalla.
Säilyneet lähteet sateenkaarevasta ravintolahistoriasta käsittelevät pitkälti homomiesten sekä lesbonaisten ja biseksuaalien kokemuksia, ja näistäkin homomiesten näkökulma korostuu. Vielä 1960-luvun lopulle asti naiset eivät pääsääntöisesti saaneet asioida ravintolassa ilman miesseuraa, mikä hankaloitti lesbojen ja bi-naisten kohtaamisia ravintoloissa. Queer-identiteettien sanoittaminen on myös 1960- ja –70-luvuilla ollut erilaista kuin nykyään, mikä osaltaan vaikuttaa siihen, ettei esimerkiksi sukupuolen moninaisuus nouse lähteissä juurikaan esiin. On tärkeää tunnistaa, että muutkin sateenkaariyhteisöön kuuluvat ihmisryhmät kuin homomiehet ovat olleet olemassa, vaikka heidän historiaansa on lähdeaineistojen vähäisyyden vuoksi hankalampaa tutkia.
Aikana, jona homoseksuaalisuus oli rikollista, ravintolat olivat harvoja julkisia tiloja, joissa homot saattoivat kohdata. Vaikka 1960- ja –70-lukujen ravintolavalokuvissa queer-näkökulma ei ole laajasti edustettuna, on tallella onneksi muistitietoa siitä, mitkä ravintolat ovat olleet sateenkaari-ihmisille tärkeitä. Suomessa kvääriä ravintolahistoriaa ovat tutkineet muun muassa Tarja Hautanen, Tuula Juvonen ja Kati Mustola. Monet ravintolat, joissa homomiehet tapasivat toisiaan, olivat myös kulttuuriväen suosimia paikkoja. Turussa tapaamispaikkana oli esimerkiksi Työväenteatterin ravintola Mosel Ursininkadulla ja Tampereella Teatteriravintolan alakerrassa sijainnut Pusta, jonka nimi vaihtui vuonna 1965 Tillikaksi. Helsingissä tunnetuimpia kohtaamispaikkoja olivat Uudella ylioppilastalolla sijainnut ravintola Hansa ja sen viereen Vanhalle ylioppilastalolle vuonna 1964 avautunut Vanhan Kellari. Ilmapiiri oli näissä ravintoloissa sallivampi eikä miesten välinen flirtti häirinnyt muita asiakkaita tai henkilökuntaa.
1960-luvun alussa Alko toteutti olutravintolakokeilun, jolla testattiin olutravintoloiden avaamisen vaikutuksia Suomessa. Vanhalle ylioppilastalolle aivan ravintola Hansan viereen avattiin vuonna 1964 uusien anniskelusäädösten myötä oluttupatyylinen ravintola Vanhan Kellari, joka oli heti avaamisestaan alkaen homojen suosiossa. Useimmiten Vanhan ylioppilastalon valtauksesta puhuttaessa viitataan vuoteen 1968, kun opiskelijat valtasivat talon itselleen. Yhteensä Vanha on kuitenkin vallattu peräti kolmesti ja valtauksista ensimmäinen tapahtui heti vuonna 1964. Ravintola Hansassa tavanneet homomiehet kuulivat uuden olutravintolan avautumisesta naapuriin ja päättivät vallata Vanhan Kellarin omaksi paikakseen. Kati Mustolan museolle toteuttamassa raportissa tamperelainen mies muistelee Vanhan ensimmäistä valtausta seuraavasti:
Tampereella oli teatterinaamiaiset, ja niissä eräs helsinkiläinen homomies kertoi, että nyt sinne rakennetaan Mannerheimintien alle uutta ravintolaa ja se on päätetty vallata. Ja vallattiin kanssa. Nimenomaan tällä sanalla, että ne on päättäneet vallata sen. Eikä se montaa päivää ollu auki, kun minäkin jo tein toivioretken Tampereelta Vanhan kellariin. Puskaradio kuulutti, että sinne.
Vanhan Kellarin sijainti ikkunattomassa kellaritilassa ja ravintolan jakautuminen eri alueisiin, joista osa oli homojen ja osa heteroiden suosimia, teki siitä ihanteellisen tapaamispaikan. Vanhalle jonottaminen ei leimannut ketään homoksi tai lesboksi, mikä lisäsi turvallisuutta aikana, jona homoseksuaalisuus oli vielä rikollista. Muisteluissa Vanhan Kellarista toistuu näkemys siitä, että ravintolan grillin puoli ja oluttupa olivat erityisesti homojen suosimia ja portsarit saattoivat päästää tuttuja kasvoja sisään grillin puolelle jononkin ohi. Vanhan Grilli oli tarkoitettu ruokailijoille, joten ravintolan oli kannattavaakin päästää ruokailijat sisään juomapuolen jonon ohi.
1960- ja –70-lukujen taitteessa naiset alkoivat vähitellen päästä ravintoloihin ilman miesseuraa, mikä mahdollisti myös lesboille ravintoloissa kohtaamisen aiempaa helpommin. Vanha ylioppilastalo vallattiinkin kolmannen kerran 1970-luvulla, kun Vanhan Kellarin Karhukabinetista tuli lesbo- ja bi-naisten kohtaamispaikka.
Vanhan Kellarin valtauksen voi nähdä kertovan uudenlaisesta yhteisöllisyyden ja ryhmätietoisuuden kasvusta homojen keskuudessa. 1960-luvun lopulla sateenkaariyhteisö alkoikin järjestäytyä, kun Suomen ensimmäinen seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen yhdistys Keskusteluseura Psyke ry perustettiin. Psyken perustamista oli edeltänyt sen perustajien yritys luoda suoremmin homoseksuaalisuutta puolustava yhdistys, jota yhdistysrekisteri ei kuitenkaan rohjennut rekisteröidä konsultoimatta ensin juristeja Helsingin raastuvanoikeudelta. Tästä säikähtäneenä yhdistyksen perustajat vetivät rekisteröintihakemuksensa takaisin, sillä homoseksuaaliset teot olivat tuolloin vielä rikoslaissa kiellettyjä. Vuonna 1968 perustetun Psyke ry:n nimi ja säännöt oli tästä syystä muotoiltu sellaisiksi, etteivät ne herättäisi viranomaisissa epäilyksiä.
Tapaamisten ja juhlien järjestäminen on sateenkaarijärjestöjen perustamisesta alkaen ollut tärkeä osa niiden toimintaa. Sateenkaaribileet ovat vuosikymmenten ajan olleet paikkoja, joissa on voinut juhlistaa queer-identiteettiä yhteisön kesken. Psyke ry järjesti ensimmäiset tanssinsa vuonna 1969 Helsingissä ravintola Luccissa ja aktiivisemmin tansseja alettiin järjestää viimeistään vuodesta 1973 alkaen järjestön aktiivi Sirkka Vähä-ahon toimesta. Sirkan mukaan Psyken tansseille vakiintui nimitys Sirkan tanssit. Alkuun tansseja järjestettiin yksityistilaisuuksina ympäri Helsinkiä ja vuonna 1976 niiden paikaksi vakiintui Ruusulankadulla sijainnut ravintola Mercur. Sirkan tansseissa queer-kulttuuri kohtasi suomalaisen lavatanssiperinteen ja tansseihin saavuttiin jopa ympäri Suomen. Mercurissa Sirkan tanssit jatkuivat lauantai-iltaisin aina vuoteen 1988 asti. Vuonna 1974 Helsingissä perustettiin Psyken rinnalle toinen sateenkaariyhdistys Seta ry, joka myös järjesti tapahtumia perustamisestaan alkaen. Setan bileissä musiikki oli Sirkan tansseista poiketen diskoa ja rockia.
1970-luvun alussa sateenkaarijärjestöjä perustettiin myös muualle Suomeen. Nykyinen Vaasan SETA ry perustettiin nimellä Fenix klubi vuonna 1972 Rantasipin kabinetissa. Fenix klubi järjesti Vaasan ensimmäiset sateenkaaritanssit naamioituna häätilaisuudeksi vuonna 1974. Tampereella taas sateenkaariasioita lähti edistämään vuonna 1973 ravintola Tiiliholvin kabinetissa perustettu Vagabondi ry (nykyinen Sinuiksi ry). Myös Vagabondi järjesti tansseja ympäri Tamperetta riippuen siitä, minkä ravintolan tiloihin yhdistys oli milloinkin tervetullut.
Ravintoloilla on ollut osansa sateenkaarikulttuurin kehityksessä ja samoin sateenkaariyhteisöllä on ollut vaikutus ravintolakulttuurin kehitykselle. Ravintoloissa on vietetty aikaa, solmittu suhteita ja perustettu järjestöjä, jotka ovat lähteneet edistämään seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksia. 1960- ja –70-luvuilla sateenkaarijärjestöjen tanssit ja illanvietot olivat tärkeitä paikkoja juhlistaa yhteisön kesken seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuutta, joka tuolloin vielä lainsäädännön tasolla nähtiin rikollisena ja sairaana. Yhteisöllisyys, tanssiminen ja juhliminen ovat toimineet myös vastarintana yhteiskunnan syrjiville asenteille. Järjestämällä tapahtumia monet sateenkaarijärjestöt myös keräsivät varoja muuhun toimintaansa kuten auttavien puhelimien ylläpitämiseen. Ensimmäisten sateenkaarijärjestöjen perustaminen ja niiden järjestämät tapahtumat viitoittivatkin tietä myöhemmin 1980-luvulta alkaen perustetuille Suomen ensimmäisille varsinaisille homobaareille.
Lähteet:
Helsinki Pride Yhteisö. Sateenkaarisanasto –verkkosivu. Luettavissa: https://pride.fi/osallistu/sateenkaarisanasto/ Viitattu: 23.6.2025.
Juvonen, Tuula. 2002. Varjoelämää ja julkisia salaisuuksia. Vastapaino. Tampere.
Koskinen, Niklas. 8.2.2024. Keskusteluseura Psyke ry:n ensimmäiset vuodet. Sateenkaarihistorian ystävät verkkolehti. Luettavissa: https://sateenkaarihistoria.fi/keskusteluseura-psyke-ryn-ensimmaiset-vuodet/ Viitattu 23.6.2025.
Koskinen, Niklas. 7.10.2024. Setan historia, osa 1: Yhdistyksen alkutaival. Sateenkaarihistorian ystävät verkkolehti. Luettavissa: Setan historia: https://sateenkaarihistoria.fi/setan-historia-osa-1-yhdistyksen-alkutaival/ Viitattu: 23.6.2025.
Lemmettyinen, Emilia. 1988. Juliste; Leimautumisbileet Tampereen YO-talolla 4.11. Valokuva. Työväenmuseo Werstas. https://www.finna.fi/Record/werstas.we-1497587?sid=5072219778
Miettunen, Sari. 6.3.2005. Elämää kaapissa. Turun Sanomat. Luettavissa: https://www.ts.fi/teemat/1074029583 Viitattu: 23.6.2025.
Mollgren, Sami. 4.7.2014. Kolme vuosikymmentä homobaareja Suomessa. Ranneliike.net. Luettavissa: https://ranneliike.net/artikkelit/8738/kolme-vuosikymmenta-homobaareja-suomessa Viitattu: 23.6.2025.
Montell, Sami. 15.1.2023. Sirkan tanssit – Helsingin gay-elämän klassikko. QX. Luettavissa: https://www.qx.fi/lifestyle/253587/sirkan-tanssit-helsingin-gay-elaman-klassikko/ Viitattu: 23.6.2025.
Mustola, Kati. 1.2.2017. Kadonnutta kapakkahistoriaa kartoittamassa. Suomi100 – sateenkaaren väreissä blogikirjoitukset. Luettavissa: https://kulttuuriakaikille.fi/doc/Hankkeet/Suomi_100_-_Sateenkaaren_vareissa/Suomi100-sateenkaariblogit-2016-2018_valmis.pdf Viitattu 23.6.2025.
Mustola, Kati. 2015-2016. Tuhannen kapakan kautta – sateenkaarevaa suomalaista ravintolahistoriaa. Hotelli- ja ravintolamuseolle toteutettu julkaisematon raportti.
Rohunen, Ulla. 6.11.2024. Leimarimuistoja museoon. Sateenkaarihistorian ystävät verkkolehti. Luettavissa: https://sateenkaarihistoria.fi/leimarimuistoja-museoon/ Viitattu 23.6.2025.
Seta. Sateenkaarihistoria Suomessa -verkkosivu. Luettavissa: https://seta.fi/ihmisoikeudet/sateenkaarihistoria-suomessa/ Viitattu 23.6.2025.
Seta. 5.5.2025. Sateenkaarisanasto –verkkosivu. Luettavissa: https://seta.fi/sateenkaaritieto/sateenkaarisanasto/ Viitattu: 23.6.2025.
Sinuiksi ry. Historia –verkkosivu. Luettavissa: https://yhdistys.sinuiksi.fi/yhdistys/historia/ Viitattu 23.6.2025.
Vaasan SETA ry. Historiikki –verkkosivu. Luettavissa: https://vaasanseta.fi/yhdistys/historiikki/ Viitattu 23.6.2025.
Yle. 11.12.2023. Suomi on queer –tv-sarja. Kausi 1, Jakso 3: Bileet oli rinnakkaistodellisuus muusta yhteiskunnasta. Nähtävissä: https://areena.yle.fi/1-66699926?utm_medium=social&utm_campaign=areena-web-share&utm_source=copy-link-share
Lilja Paakkanen
Kirjoittaja on Hotelli- ja ravintolamuseon kevään 2025 korkeakouluharjoittelija, viestinnän maisteriopiskelija ja baarimikko, joka on kiinnostunut yhdenvertaisemmasta yöelämästä.