Kouluruoka on suomalainen ylpeydenaihe – siitä kannattaa puhua hyvää

Suomessa kouluruokailu on niin arkinen osa koulupäivää, että sen ainutlaatuisuus unohtuu helposti. Maksuton kouluruoka kuuluu Suomessa jokaisen oppilaan oikeuksiin. Näin ei kuitenkaan ole aina ollut, eikä näin ole kaikkialla maailmassa.

Maksuttomalla kouluruokailulla on Suomessa jo yli 80-vuotinen historia. Sen taustalla on ajatus siitä, että jokaiselle lapselle kuuluu mahdollisuus ravitsevaan ateriaan koulupäivän aikana. Kouluruokailu onkin koko historiansa ajan ollut paljon enemmän kuin ateria: se on ollut osa tasa-arvoa, hyvinvointia ja yhteisöllisyyttä.

Lapsia istuu syömässä pitkän pöydän molemmin puolin. Pöydällä lautasia, joilla ruokaa, mukeja, hedelmiä, maitotölkki, leipää ja levitepakkauksia kulhossa. Taustalla näkyy toinen pitkä pöytä, jonka ääressä istuu lapsia syömässä.
Kouluruokailu on ollut osa suomalaista koulupäivää jo yli 80 vuoden ajan. Maksuton kouluruoka on yksi suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan pitkäikäisimmistä saavutuksista. Kuva: Kouluruokailua Kaukovainion ala-asteella vuonna 1992, Tapio Maikkola, JOKA Journalistinen kuva-arkisto, Museovirasto.

Vaikka kouluruokailu on suomalainen menestystarina, se kohtaa myös haasteita. 

Koululounas ei tavoita enää kaikkia

Viime vuosina on herännyt huoli, kun yhä useampi nuori jättää kouluruokailun väliin. Tyhjä vatsa voi näkyä nopeasti koulupäivässä: keskittyminen herpaantuu ja vireystila laskee. Siksi kouluruokailusta puhuttaessa ei oikeastaan puhuta vain ruoasta. Puhutaan hyvinvoinnista, jaksamisesta ja oppimisen edellytyksistä. 

Ketään ei voi pakottaa syömään. Sen sijaan on hyvä pysähtyä pohtimaan, millaisen viestin aikuiset välittävät kouluruokailusta lapsille ja nuorille. 

Lapsi istuu pöydän ääressä syömässä edessään lautasella olevaa ruokaa. Lapsen takana on toinen pöytä, jonka ääressä neljä lasta aterioi. Taustalla näkyy iso ikkuna, josta avautuu talvinen maisema.
Kouluruokailun perusajatus on pysynyt samana vuosikymmenten ajan: jokaisella lapsella on mahdollisuus ravitsevaan ateriaan koulupäivän aikana. Kuva: Merja Yeung.

Sillä on väliä, miten puhumme ruoasta

Lasten asenteet ruokaa kohtaan eivät synny tyhjiössä. Ne rakentuvat vähitellen kokemusten, esimerkkien ja ruokapuheen kautta. 

Kun kotona puhutaan kouluruoasta arvostavasti, lapselle välittyy viesti siitä, että yhteinen ateria on tärkeä osa päivää. Vastaavasti jatkuva vähättely tai vanhojen kielteisten kouluruokamuistojen esille nostaminen voi vaikuttaa siihen, miten lapsi suhtautuu koululounaaseen jo ennen kuin on edes maistanut päivän ruokaa. 

Lapsi kuulee ja huomaa, miten aikuiset puhuvat ruoasta. Myönteinen ruokapuhe ei tarkoita sitä, ettei kouluruoasta saisi koskaan antaa kriittistä palautetta. Olennaista on, että lapselle annetaan mahdollisuus muodostaa ruoasta omat kokemuksensa ja mielipiteensä.

Jos ruokalistassa, ruokailuympäristössä tai palvelussa on kehitettävää, palautetta saa ja kannattaa antaa. Palaute kannattaa antaa rakentavasti ja suoraan oikealle taholle eli ruokapalveluille tai koululle.

Vanhemmat voivat tukea kouluruokailua yksinkertaisilla teoilla. Lapselta voi kysyä esimerkiksi: ”Mitä koulussa oli tarjolla?”, ”Mikä maistui?”, ”Maistoitko jotain uutta?” tai ”Kenen kanssa söit?” sekä kannustaa tutustumaan uusiin makuihin ilman paineita. Tarkoitus ei ole kuulustella tai arvioida, vaan osoittaa kiinnostusta lapsen päivään. Samalla on hyvä pohtia omaa ruokapuhettaan ja sitä, millaisia viestejä ruoasta välittää lapselle.

Kouluruoka ansaitsee arvostusta ja kehittämistä

Kouluruokailua, niin ruokaa kuin ruokailutilannettakin, kehitetään jatkuvasti. Lasten kokemuksia pitää kuunnella ja ruokapalveluille antaa palautetta. Samalla on hyvä muistaa, mikä suomalaisessa kouluruokailussa on poikkeuksellista. 

Joka arkipäivä sadat tuhannet lapset ja nuoret istuvat yhteiseen ruokapöytään ja saavat maksuttoman, ravitsemussuositusten mukaisen aterian. Ruokailu tarjoaa paitsi ruokaa myös tauon koulupäivään, yhdessäoloa ja mahdollisuuden tutustua uusiin makuihin. 

Lapsia ottamassa ruokaa kouluruokalan linjastosta.
Kouluruokailu on paljon muutakin kuin ruokaa. Se on osa arjen ruokakasvatusta, yhdessäoloa ja uusiin makuihin tutustumista. Kuva: Merja Yeung.

Kouluruokailun historiaa kannattaa tuntea ja omia kouluruokamuistoja vaalia. Mutta tämän päivän kouluruoalle kannattaa antaa mahdollisuus olla juuri sitä, mitä se tänään on. 

Menneisyyttä kannattaa muistaa – mutta tämän päivän ruokaa kannattaa maistaa.


Ruokakasvatusyhdistys Ruukku on ollut mukana toteuttamassa Hotelli- ja ravintolamuseon ja Suomen maatalousmuseo Saran Ohrapuuroa ja näkkäriä – suomalaisen kouluruokailun tarina -näyttelyä erityisesti kouluruokaan liittyviä käsityksiä ja mielikuvia käsittelevässä osuudessa. Ruukun vetämä Olen lastasi varten –kampanja kannustaa aikuisia myönteiseen ja rakentavaan keskusteluun koulu- ja päiväkotiruoasta. Lue lisää kampanjasta: lastasivarten.fi 

Sini Laikola

Sini Laikola

Kirjoittaja on ruokakasvatuksen asiantuntija Ruokakasvatusyhdistys Ruukku ry:ssä. Hän työskentelee lasten ja nuorten ruokakasvatuksen, kouluruokailun ja ruokailon edistämiseksi.

Haku