”Se vaatii yöihmisen” – ammattilaisten kokemuksia yötyöstä ravintola- ja matkailualalla
Arviolta 14 % suomalaisista työskentelee säännöllisesti öisin, mutta ravintola- ja matkailualalla yötyö on arkipäivää – tai arkiyötä. Hotelli- ja ravintolamuseon kysely pyrkii selvittämään, miltä näyttää työelämä kello 23 jälkeen: se vaatii erityistä persoonaa ja muuttaa koko elämänrytmin.
Hotelli- ja ravintolamuseo on kerännyt kesällä 2025 kyselymuotoisesti ravintola- ja matkailualan ammattilaisten kokemuksia yöllä tehtävästä työstä. Yötyö määritellään yleensä työnä, jota tehdään kello 23 ja kello 6 välisenä aikana. Vaikka Hotelli- ja ravintolamuseon kokoelmiin kuuluu esimerkiksi haastatteluaineistoa alan ammattilaisten kokemuksista, nimenomaan yön, yöelämän ja yötyön näkökulma on jäänyt aliedustetuksi. Niinpä pyrkimykseksemme tulikin tallentaa Hotelli- ja ravintolamuseon kokoelmiin alan ammattilaisten kokemuksia yötyöstä heidän omasta näkökulmastaan.
Vastauksia yötyökyselyyn kerättiin Hotelli- ja ravintolamuseon verkkosivuilla sijaitsevalla sähköisellä lomakkeella. Kyselyssä oli seitsemän kysymystä, joihin kaikkiin sai vastata täysin vapaamuotoisesti. Vastauksia toivottiin keneltä tahansa yöllä työtä tekevältä tai tehneeltä ravintola- tai matkailualan ammattilaiselta. Kyselyyn sai vastata nimellä, nimimerkillä tai anonyymisti ja halutessaan liittää kuvaa tai videota vastaukseen. Heinäkuun 2025 aikana kyselyyn ehti saapumaan 18 vastausta. Kyselyvastauksissa edustettuina oli eri työtehtävissä toimivia sekä eri ikäisiä ravintola- ja matkailualan ammattilaisia. Vastaukset loivat kiehtovan kurkistuksen siihen, miltä tuntuu olla yössä työssä.
Onko yössä ja päivässä eroa?
Kun kuvittelee yön ilmapiiriä, mieleen voi juolahtaa aivan yhtä lailla unelias puolityhjä kapakka, kuin hektinen, teknoa jumputtava yökerho, rasvakeittimentuoksuinen täpötäysi pikaruokaravintola kuin seesteinen, hämärä hotellinaula. Yön moninaisuus näkyi kiehtovasti myös yötyökyselyn ammattilaisten vastauksissa.
Joillekin vastaajille yö näyttäytyi samankaltaisena kuin päivä, ja toisille yö oli täysin päivästä poikkeava ilmapiiri. Baarityöntekijä Timo kuvaa työympäristöään: ”Ravintolatyö on aina hyvin, hyvin intensiivistä ja vaatii hyvän tiimin. Päivä- ja yötyö eivät eroa toisistaan.” Eräs ravintolatyöntekijä sen sijaan kuvaa yötyön ja päivätyön eroja: ”Eroa kuin yöllä ja päivällä. Humalaisia varmaan yli puolet . Juhlapyhät välillä oikein pelotti kun oli niin kova meteli ja möykkä. Olen ollut 10 tuntia tulilinjassa jollain kahdella minimaalisella tauolla. Siihenkin asiakkaat saattoivat kommentoida ikävään sävyyn.” Baarimestari Essi sen sijaan kuvaa: ”Meillä käyvä asiakaskunta on fiksua ja hyvin käyttäytyvää, joten päivällä ja yöllä ei ole suurta eroa.” Samanlaisen toteamuksen tekee baarimestari Punkku: ”Tunnelma on rento ja työyhteisö myös. Päivävuoro ei juurikaan eroa yövuoroista muuta kuin että iltaa kohden ihmiset toki alkavat hieman olemaan päihtyneitä.” Asiakkaiden päihtymystila vaikuttaa olevan suurimpia tekijöitä siinä, minkälainen yötyön ilmapiiriksi muodostuu.
Kuva: Hotelli Polarin baarimestari, 1973. Valokuvaaja tuntematon. Hotelli- ja ravintolamuseon kokoelmat.
Joissain kuvauksissa yövuorot voivat olla hyvinkin rauhallisia. Risteilyaluksella työskentelevä kesätyöläinen kuvaa aamuöitä aluksella: ”Minulle yöt ovat rauhallisia. Joskus menen kannelle katsomaan auringonnousua ja se on henkeäsalpaavaa. Meri on melkein tyyni, tuuli viiltää kasvoja. Kai siihenkin näkyyn tottuu, vanhemmat työkaverit käyvät pihalla vain tupakalla. Laiva tuntuu nukkuvan, baarissa istuvat voi laskea käsien sormilla. Toisina öinä kukaan ei tahdo nukkumaan ja aamuyö täyttyy paljastuksista ja uusista kohtaamisista, joita tykkään salakuunnella. Yöelämä laivassamme on laivan perällä, missä sijaitsee kaikki baarit.” Yön rauhallisuus mahdollistaa työtehtäviin panostamisen esimerkiksi hotellityöntekijälle: ”Yöllä enemmän juopuneita asiakkaita mutta työympäristö muuten rauhallisempi. Saat syventyä tehtäviin, eikä tule keskeytyksiä, kuten päivä- ja iltavuorossa.”
”Yömaailma on ihan eri kuin päivä.”
Toisaalta yöelämä voi olla hyvinkin hektistä. 90-luvulta saakka yökerhoissa työskennellyt DJ kuvaa työympäristöään: ”Hyvin meluisa, infernaalisen stressaava, mutta samalla antoisa ja viihtyisä – koska olen aina pitänyt musiikin soitosta ja esillä olosta. Työyhteisönä ravintolatyöntekijät, siis ihan kaikki, pitävät toisistaan huolta ja tsemppaavat toisiaan. Asiakaskohtaamiset ovat DJ:lle aggressiivisesta toivebiisin vaatimisesta (soita tää seuraavana!) mukavaan positiiviseen asiakaspalautteeseen (”tosi kivaa musaa tänään, kiitos”). Humalaiset ihmiset ovat arvaamattomia, joten jokainen tilanne jokaisen asiakkaan kanssa täytyy tunnistaa ja mielellään oikein.” Yötyökyselyn ammattilaisten vastauksissa humalaisten ihmisten kohtaamiseen pätee aina yleensä sama sääntö: heitä pitää osata käsitellä. 44 vuotta ravintoloissa työskennellyt Jan kuvaa asiakaskohtaamisia: ”Kaikenlaista on tapahtunut ihan laidasta laitaan, mutta se ei vaan ole kaikki vältettävissä. En ole lapsenvahti. Ylläpidän järjestystä ja puutun asioihin hiukan aikaisemmin ja hyvin selvästi…”
”Suurin osa asiakkaista oli kuitenkin hyvällä tuulella ja juhlimassa, eikä suinkaan häiriköimässä.”
Huolimatta humalaisista asiakkaista yötyökyselyn vastauksissa asiakaskohtaamiset koetaan kuitenkin pääsääntöisesti positiivisina asioina. Yöelämään tullaan usein viettämään aikaa ja etsimään yhteyttä. Baarimestari Antsa kuvaa työilmapiiriään: ”Asiakkaat ovat hyvällä tuulella, kuten henksukin… Viikkopäivien yövuorot joskus liiankin hiljaisia, joskus pistäytyy yksinäisiä ihmisiä muutamalla juomalla,.haluavat kertoa elämäntarinaansa. Eipä se minua haittaa. Kuuntelen, mutta en jää niitä miettimään.” Positiivisen ilmapiirin ja hyvän kokemuksen luominen asiakkaille koettiin useassa vastauksessa tärkeänä tekijänä. Ravintolapäällikkö Jan kertoo: ”Minulla oli työntekijä, joka totesi, että olemme täällä vain myymässä viinaa… ”Ai niinkö?” – vastasin… Jostakin syystä en ollut samaa mieltä...”
Mitä yötyö vaatii?
Yöllä työskentelyn terveysriskit ovat laajasti tutkittu asia. Yötyö kasvattaa muun muassa sydän- ja verisuonitautien, rintasyövän ja diabeteksen riskiä. Vuorotyöläiset kokevat enemmän ahdistuneisuutta, masennusta ja alhaista itsearviointia terveydentilastaan. Tietoisuus näistä riskeistä toistui kyselyvastauksissa. Eräs vastaanottovirkailija toteaa esimerkiksi: ”Valvominen on tutkitusti terveydelle huono asia. Käyn työterveydessä joka vuosi tarkastuksessa tämän vuoksi. Yötyössä riski sydän-ja verisuonisairauksille, altistuminen diabetekselle ja vaikuttaa jopa ruoansulatukseen.” Joissain vastauksissa kuvattiin yötyön negatiivisia vaikutuksia terveyteen. 1990–2000-luvuilla yökerhoissa työskennellyt Jani kuvaa: ”Uni- ja ruokarytmi oli aivan sekaisin… Olo oli jatkuvasti hieman nuutunut ja alkoholia kului kohtuullisen paljon noina vuosina.” Moni vastaaja koki, että yötyö ei tuntunut nuorena yhtä pahalta, kuin myöhemmällä iällä. ”Ei enää jaksa montaa iltaa peräkkäin,” 45 vuotta ravintolatyössä toiminut nimimerkki Olliros kuvaa. Eräs vastaaja jopa kertoi sairastuneensa yötyön vaikutuksesta, muttei kuvannut tilannetta enempää. Hyvä fyysinen kunto toistuu monissa vastauksina tärkeänä tekijänä yötyössä jaksamiselle.
Kuva: Sling In -baarin työntekijä valmistelee juomaa, 2006. Valokuvaaja Liisa Karvonen. Hotelli- ja ravintolamuseon kokoelmat.
”Kyllähän pitkäkestoinen ja jatkuva yötyö vaikutti monellakin tapaa elämään.”
Yötyöntekijän erilainen elämänrytmi vaikuttaa yötyöntekijän vapaa-aikaan ja ihmissuhteisiin. Eräs baarimestari kuvaa yötyön vaikutuksia elämäänsä: ”Vapaa-aikaan vaikuttaa niin, että itse kaikki illat/yöt töissä, kun kavereilla vapaata, niin välillä harmittaa, kun ei pääse viettämään muiden kanssa aikaa.” Useassakin vastauksessa vastaajan lähipiiri, kuten puoliso ja ystävät, olivat myös toisia ravintola- ja matkailualan yötyöläisiä. Kuitenkin joissain vastauksissa läheisten ymmärtämättömyys yötyön realiteeteista turhautti. Ravintolatyöntekijä Olliros kuvaa: ”Sukujuhlissa silmät ristissä, kun oli päässyt kotiin klo 05.00 ja auto tuli hakemaan aamulla klo 09.00 rippijuhliin piti lähteä. Miten sinä olet noin väsynyt, kysyttiin?”
”Ravintolahenkilökunta on oma porukkansa.”
Hyvän työyhteisön merkitystä työn mielekkyydelle kuin työssäjaksamiselle korostettiin useassa vastauksessa. Nimimerkki kesätyöläinen kuvaa risteilyaluksen taukohuoneen ilmapiiriä: ”Yöllä taukohuoneessa keskustelut liikkuvat erikoisissa aiheissa, esim. siinä mitä pedofiileille tapahtuu vankilassa ja saako nainen kosia. Öisin taukohuoneessa on siivoojia ja järkkäreitä ja jo viikossa ehtii tutustua ihmisiin.” 30 vuotta baarimestarina toiminut Riitta toteaa: ”asiakkaat pääsääntöisesti mukavia, mutta työkaverit ihan upeita!” Yövuorolaisen merkitys koko työporukalle näkyi esimerkiksi hotellin aulabaarin työntekijän Annelin vastauksessa: ”Yövuoro määrittää paljolti seuraavan päivän sujuvuuden. Kun valmistelut ja tekee hyvin ja huolellisesti, se helpottaa kollegoiden vuoroja seuraavana päivänä.”
”Sen näkee melko pian, kuka soveltuu alalle, ja kuka ei.”
Kyselyvastausten perusteella selvältä tuntuu, että yötyö vaatii tietynlaisen persoonan, ”yö-ihmisen”, kuten kaksikin vastaajaa kuvailivat. Henkilökohtainen valmius elää yöpainotteista elämää korostui vastauksissa: ”No tuntuu, että toiset tykkää olla öisin töissä. Ei se silloin ole yhtään raskaampaa,” totesi 37 vuotta baarimestarina toiminut Antsa. 15 vuotta yötyötä tehnyt työskennellyt Essi kommentoi: ”En osaisi olla ”tavallinen 8-16 työntekijä”. Nautin niistä erilaisista vuoroista ja yön sykkeestä… Arka ja lyhytpinnainen ei yötyössä pärjää, sillä väsyneenä nämä seikat korostuvat. Kaikille ei valvominen sovi, mutta osan elämään se ei vaikuta.” Yötyön vaatimukset eivät rajoittuneet ainoastaan työtuntien erikoisuuteen, vaan myös esimerkiksi kärsivällisyyteen ja tilannetajuun kaikenlaisissa asiakaskohtaamisissa. ”Asenne” ja ”huumorintaju” toistuivat useissa vastauksissa.
”Yövuorolaisen tunnistaa lähes aina. Meissä on sitä jotain särmää.”
Esimerkiksi anniskeluravintoloissa yötyötä tehdään usein hektisessä ilmapiirissä, joskus yksin, joten työntekijältä vaaditaan joustavuutta ja laajaa taitokattausta. Yötyöntekijän vastuualueeseen saattaa kuulua kaikkea tilityksestä siivoukseen, asiakaspalvelusta inventaarioon. Useita vuosia alalla työskennellyt ravintolapäällikkö Jan kuvasi tyhjentävästi yötyön vaatimuksia työntekijälle: ”Yötyö vaatii kokemusta, varsinkin yksin. Se vaatii kaikkia aisteja ja niiden käyttämistä kaiken aikaa. Ei ole oletusarvoja. Yötyö vaatii selkärankaa, sietokykyä, tarkkaavaisuutta, vastuuta ja sen kantamista, toimintavalmiutta, tiedostusta turvanapista tarvittaessa, tarkkaa arviointikykyä, nopeaa reagointikykyä, oikeaa priorisointia, itseluottamusta, nopeutta, puhelahjakkuutta, äänenkäytön osaamista tärkeänä osana täsmällistä kommunikointia, tietoisuus omasta ja asiakkaiden turvallisuudesta. Tässä kohdin ensin oma turvallisuus, koska muuten et pysty auttamaan asiakkaita. Kuka sopii yötyöhön? Jokainen tietää aikanaan sopiiko vai ei.”
Kuva: Hotelli Auran vahtimestari työssään, 1992. Valokuvaaja Tietokuva. Hotelli- ja ravintolamuseon kokoelmat.
Miltä näyttää yöelämä yötyöläisen silmin?
Yötyökysely antaa kiehtovan katsauksen yötyön ja yöelämän muutokseen viimeisen 50 vuoden ajalta. 70-luvulla uransa aloittanut ravintolatyöntekijä kuvaa yöelämän muutosta uransa aikana seuraavasti: ”Alussa oli hovimestarit jotka veivät pöytään ja lasin kanssa ei saanut liikkua pöydästä toiseen tai baaritiskiltä pöytään. Ihan kaikkialla sai polttaa, joitain savuttomia pöytiä saattoi olla ulko-oven vieressä. Myös baaritiskillä ja hotellihuoneissa poltettiin. Prosenttipalkat olivat kovia, tarjoilija voi tienata todella hyvin. Vahtimestarit ajoivat uudella mersulla. Kokki sai tyytyä Ladaan.” Toinen 70-luvulla uransa aloittanut portieerina toiminut Hannu kommentoi yöelämän muutosta: ”Yöelämä on muuttunut työurani aikana huomattavasti. Asiakkaiden työrytmien ja yökerhojen vähentyessä.” Vaikka joissain vastauksissa todettiin, että aiemmin työtunteja oli enemmän ja palkat paremmat, työkulttuurin on tullut positiivisia muutoksia esimerkiksi parempana työn ja vapaa-ajan rytmityksenä: esimerkiksi yhdessä vastauksessa todettiin, että nykyään ei enää tehdä vain yhden päivän vapaita tai laiteta aamutöihin yövuoron jälkeen.
”Tulevaisuus näyttää yökerhojen puolesta todella huonolta. Ihmisistä on tullut terveen elämäntavan puolesta puhujia ja hyvä niin, mutta se on samalla yökerhoille kuolinisku.”
Yöelämän muutoksesta on uutisoitu viime vuosina. Koronavuodet vaikuttivat negatiivisesti ravintoloihin ja baareihin, yökerhot eivät kiinnosta uusia täysi-ikäisiä, huonossa taloustilanteessa ihmiset käyttävät vähemmän rahaa vapaa-ajan viettoon, sober curious -trendi vallitsee: on puhuttu jopa ”yökerhojen kuolemasta”. Yökulttuurin muutos näkyy alan ammattilaisille. Vuonna 2016 uransa aloittanut, eri ravintola-alan työtehtävissä työskennellyt ammattilainen kuvaa yöelämän muutosta: ”Yöelämä baareissa on minun urani aikana lähtenyt selvästi huonompaan suuntaan. Ihmiset eivät enää viihdy ravintoloissa niin paljon, ja hinnat ovat nykyään noussut niin korkealle, että ihmiset jäävät kotiin.”
Yöelämän myöhästyminen, mutta alkoholinkäytön vähentyminen asiakaskunnassa toistui useassa vastauksessa. ”Tuntuma on, että yökerhot on häviävä luonnonvara. Asiakkaita riittää muutamalle päivälle viikossa ja sinne tullaan todella myöhään”, kommentoi yökerhojen nykytilaa 90-luvulla uransa aloittanut ravintolapäällikkö Jani. 2000-luvun alussa uransa aloittanut baarimestari Punkku toteaa samaa: ”Paljon on yöelämä muuttunut urani aikana. Ihmiset liikkuvat vähemmän nykyään ja humalahakuista juomista on paljon vähemmän mielestäni.” Yössä halutaan myös tehdä eri asioita: ”Enää ei yökerhot ole se juttu, vaan asiakkaat istuskelevat mieluummin pöydän ääressä keskustellen, musiikkia kuunnellen tai vaikka lautapelejä pelaten. Toki on edelleen menestyksekkäitä yökerhoja, mutta ei enää lähellekään yhtä paljon. Tämä kertoo mielestäni tämän hetken toimintamallista. Juomakulttuuri on muuttunut, nyt koetaan tärkeämmäksi ne laadukkaat kokemukset ja tuotteet. Yöelämään on vaikuttanut kaikkien tuntema korona-aika, osa tottunut vaan jäämään kotiin,” kertoo Essi. Vaikka muutos tunnistettiin, kukaan vastaajista ei lähtenyt kuitenkaan spekuloimaan yökerhojen tai yöelämän tulevaisuutta laajemmin. Antsa sen sijaan totesi: ”Kyllä yöelämälle ja yöihmisille jatkossakin on kysyntää.”
Miltä yötyö sitten tuntuu? ”OK.” ”Työltä.” ”Joskus todella väsyttävää ja tuntuu siltä, ettei mikään maailman kofeiini pelasta. Sitten menee kuukausia, ettei väsytä lainkaan ja kaikki hyvin.” ”Yötyö on hauskaa! Toki raskasta, mutta hauskaa.” ”Työ on työtä ja siitä saa palkkaa, millä tämäkin oleminen maksetaan.” ”Eipä miltään.”
Yötyö ravintola- ja matkailualalla on vaativaa mutta palkitsevaa. Yötyö vaatii sitoutumista, se vaatii erityisen ihmisen – yöihmisen. Yhteistä kaikille vastaajille oli, että he kaikki mainitsivat tavalla tai toisella tykkäävänsä yötyöstä tai kokivat sopivansa siihen. Vaikka yötyö tuntuu työltä, jos siihen sopii, siitä luultavasti nauttii. Kuten eräs 45 vuotta kokkina toiminut vastasi: ”rakkaudesta lajiin.”
Lähteitä:
Härmä, Mikko, Hublin, Christer & Puttonen, Sampsa. Miten yötyö vaikuttaa terveyteen? Lääketieteellinen Aikakausikirja Duodecim 2019;135(1):27-34
Similä, Ville. 2025. Miksi yökerhoissa ei ole enää ketään? Helsingin Sanomat 13.7.2025. https://www.hs.fi/feature/art-2000011304610.html Luettu 25.7.2025.
Yötyö. Työsuojeluhallinnon verkkopalvelu. Työsuojelu.fi. https://tyosuojelu.fi/tyoolot/psykososiaalinen-kuormitus/yotyo Luettu 25.7.2025.
Yötyökysely 2025. Hotelli- ja ravintolamuseon kokoelmat.
Pääkuva: Juuri avatun musiikkipub Hunter’s Innin baaritiski sekä baarimestari ja asiakas, 1989. Valokuvaaja J.T. Hotelli- ja ravintolamuseon kokoelmat.
Anni Aaltonen
Kirjoittaja on Hotelli- ja ravintolamuseon amanuenssi