NAKIT JA RANSKALAISET – mitä lapset syövät ravintolassa?
Matkailun ja ravintolassa käyntien lisääntyessä myös lapsia on haluttu ottaa mukaan. Keskustelu lasten ravintolakäynnistä nousee esille säännöllisin väliajoin. Hotelli- ja ravintolamuseon kokoelmista löytyy lastenlistoja 1960-luvulta alkaen. Millaisiin paikkoihin lapset ovat olleet eri aikoina tervetulleita ja mitä heille on tarjottu?
Suomessa ravintolat olivat pitkään ennen kaikkea anniskelupaikkoina. Ravintoloita oli vähän ja niissä kävivät erityisesti miehet. 1960-luvulta alkaen perustettiin Kantaravintolat Oy:n olutravintoloita, joihin myös perheet olivat tervetulleita ruokailemaan. Kantaravintolat olivat maaseudun ensimmäisiä ravintoloita, sisustus oli siisti ja ne pikkuhiljaa totuttivat, ettei ravintolat ole pelkästään paheen pesiä.
Ensimmäiset lastenlistat
Kohoavan elintason myötä perheille jäi enemmän rahaa vapaa-ajan käyttöön ja ravintolat alkoivat tarjota heille palveluja kuten sunnuntailounaita. Tampereella ravintola Hämeensilta aloitti lasten lounaat peräti ilmaisina vuonna 1965.
Hotelli- ja ravintolamuseon kokoelman ruokalistat 1960-luvulta kertovat, että ravintolat alkoivat houkutella lapsiasiakkaita myös lastenlistoillaan. Lasten ravintolalistoille koottiin annoksia, joista lasten arveltiin pitävän: lihapullia, nakkeja ja jäätelöä. Aikuisten suosikkiannoksista lapsille tarjottiin pienempiä kokoja. Lapsiasiakkaat on voitu huomioida myös hauskoilla annosten nimillä.
Ketjuravintoloita lapsiperheille
Lapsiperheiden merkitys asiakkaina korostui 1970- ja 1980-luvuilla. Merkittäviä toimijoita olivat ketjuravintolat kuten Rosso ja Hyvä ystävä. Lastenlistojen lisäksi ravintoloihin tuli myös muita houkuttimia lapsille.
Ensimmäinen Rosso avattiin Lahteen 1978. Seuraavan vuosikymmenen puolivälissä Rossoja oli jo kymmenkunta eri puolilla Suomea. Moni suomalainen tutustui italialaiseen ruokakulttuuriin nimenomaan Rossossa. Rossot houkuttelivat lapsiperheitä, sillä niissä pyrittiin mutkattomuuteen ja lapsiystävällisyyteen. Pizza oli suosituinta ruokaa alusta lähtien.
Rosso vakiinnutti pian asemansa luotettavana perheravintolana. Henkilökuntaa opastettiin puhuttelemaan lapsia aina ensimmäisenä. 1990-luvulla lapsille tulivat omat leikkinurkkaukset, joten heidän ei tarvinnut istua koko aikaa pöydässä, kun vanhemmat söivät pitkään nautiskellen.
Siipipyörä Oy:n Hyvä ystävä -ketju painotti päiväsaikaan ruokailua ja suuntasi markkinointiaan ja valikoimaansa myös lapsiperheille sekä pyrki eri tavoin madaltamaan ravintolaruokailun kynnystä. Ketjun tunnus, bernhardinkoira, toistui erilaisissa tuotteissa. Ravintoloiden sisustukseen kuului viihdykkeitä lapsille, kuten leikkijuna ja karuselli. Lastenannoksen sai tilata, jos mahtui leikkiveturiin. Ravintolassa poistuessa sai mukaansa vielä ilmapallon.
Lastenlistoja tarkastellessa nousevat esille suosituimmat lapsille tarjotut ruoat. 1980-luvulla niitä olivat pinaattikeitto, munakas, kalapuikot, porsaan lihasta valmistettu pihvi tai leike. Jäätelö pysyi edelleen kestosuosikkina. Sen rinnalle nousi ohukaiset. Taivas ja avaruus sekä satu- ja sarjakuvahahmot innoittivat ruokalistojen nimeämistä. Lasten ruokalistojen erityispiirteenä eri muotoihin leikatut listat; nallemuodosta omenapuuhun. Listat olivat kooltaan suurempia kuin aiemmin ja ne toimivat myös puuhatehtävinä.
Pikaruoka on edullista ja nopeaa
1980-luvun puolivälistä 1990-luvun lopulle ravintoloissa ja pikaruokapaikoissa syötiin entistä enemmän. Vuonna 1985 lapsiperheet ruokailivat hieman keskivertokotitalouksia vähemmän ravintoloissa ja kahviloissa henkilöä kohden laskettuna. Lama iski pahasti ravintoloihin 1990-luvun alussa, mutta ravintoloissa syöminen lähti uudelleen kasvuun vuonna 1994. Suomalaiset lapsiperheet kasvattivat ravintolapalvelujen käyttöä muita kotitalouksia ripeämmin.
Lapsiperheet suosivat hampurilaisia, pizzoja ja lihapiirakoita. Jäätelön rinnalle nousi jälkiruokasuosikkehin pirtelö. Hampurilaisravintolat ja pizzeriat toivat ravintoloiden käyttäjiksi myös niitä, joille ravintolakulttuuri oli aiemmin merkinnyt vaivaannuttavaa hienostelua.
Pikaruokapaikat ottivat lapsiperheet huomioon toiminnassaan ja onnistuivat keräämään heistä paljon kanta-asiakkaita. Hampurilaisten ja ranskalaisten lisäksi perheitä houkuttelivat edulliset hinnat, nopea palvelu sekä lelulahjat lapsille. Hesburgerissa oli 1990-luvun alussa myynnissä kuusi erilaista hampurilaista ja lapsille tuli tutuksi lastenateria, joka sisälsi lelun. Lelut ja ateriat liittyivät usein uusimpaan Disneyn piirrettyyn. Hampurilaisravintoloiden tarjontaan kuului myös lastenjuhlat.
Muutosta toivotaan
Perheet safkaa nosti vuonna 2017 esille lasten kanssa ravintolassa käynnin. Järjestäjät kokivat, että lasten kanssa ravintolakäynti tuntui epämukavalta tai ne supistuivat aikuisten kahdenkeskisiin hetkiin. Perheet Safkaa -tapahtumissa ravintolat pitivät mm. aistiratoja, jälkkärintekoa ja lettukestejä. Mukana oli noin 30 ravintolaa. Ravintola Lopster heittäytyi yhdessä HopLopin kanssa lasten valtaan; ruoat suunniteltiin lasten kanssa, ravintolassa oli diskolamppuja ja baarimestari sekoitti hulppeita mehudrinkkejä. Pysyvää tapahtumaa siitä ei tullut.
Lasten suosikkiruoiksi 2010-luvulla nousivat tutut maut kuten pasta, kala, lihapullat, kanakastike, makaroni ja jauheliha ja pinaattiletut. Myös pitsa ja ranskalaiset pitivät pintansa. Uutena suosikeista löytyivät muun muassa aasialaiset ravintolat. Annosten nimissä on voitu käyttää hullutteleviakin nimiä kuten Emmä tiiä, Ei oo nälkä ja Ihan sama. Aikuisten toiveita terveellisestä ruoasta on voitu toteuttaa esim. lastenlistojen kestosuosikkina pysyneen nakkien nitriittömyytenä. Perheystävälliset brunssit ja noutopöydät on hinnoiteltu niin, että lapsista maksetaan ikävuosien mukaan ja alle 4-vuotiaat saavat syödä maksutta.
Merja Nummi
Kirjoittaja työskentelee yleisötyön päällikkönä Hotelli- ja ravintolamuseossa. Hänen 1980-luvulla vietetyn lapsuuden ravintolaruokiin kuuluvat erityisesti lehtipihvit ja ranskalaiset Shell Helmisimpukka -ravintoloissa.
Julkaisun pääkuva: Lastenlistat Makuasioita-näyttelyssä. Virve Laustela, SVM, 2021.
Lähteet
Hirvonen, Kimmo: Lapset asiakkaina ravintolassa. Opinnäytetyö, Haaga Instituutin ammattikorkeakoulu, 2000.
Huuhka, Essi & Tormulainen, Aino: Ysäri-kirja. Atena-kustannus, 2017.
Höglund-Laurikainen, Sanna: Pääkaupunkiseudun lapsiperheiden ruokailu matkalla. Opinnäytetyö, Haaga-Helia, 2013. Haaga-Helia. https://manualzz.com/doc/18635473/p%C3%A4%C3%A4kaupunkiseudun-lapsiperheiden-ruokailu-matkalla–sanna…
Kaartinen, Taina: Lapsi asiakkaana tamperelaisissa ravintoloissa. Pirkanmaan amk., opinnäytetyö, 2009. https://www.theseus.fi/handle/10024/3355
Karjalainen, Marketta: Lapsi ravintolassa – uhka vai mahdollisuus. Aromi 7/2018.
Lempinen, Anne: Mun äitikin haluaa lastenannoksen”. Vitriini 7/1992.
Lilius, Anna-Liisa: Oluesta se alkoi. Kantaravintolat Oy 1962–1991. Alko Oy, 2014.
Nurmi, Klaus: Maistuisiko ”Ihan sama” tai ”Emmä tiiä”? SS: Lasten oma menu vähensi narinaa ravintolassa huomattavasti. Helsingin Uutiset 26.6.2019 | Päivitetty 28.4.2020 https://www.helsinginuutiset.fi/paikalliset/1245149
Palveluksessanne Tampereella. Tampereen kirjapaino, 1970.
Flinck, Satu: Lapsiystävällinen ravintola. Opinnäytetyö, Haaga-Helia, 2017.
Sillanpää, Merja: Lapset ravintolassa.Kirjasta Mäkelä, J. & Palojoki, P. & Sillanpää, M. Ruisleivästä pestoon. Näkökulmia muuttuvaan ruokakulttuuriin., s. 98–106. Porvoo: WSOY, 2003.
Valli, Heli: Kikkaranakit ja siikatartar. 1980-luvun ruokalistojen lasten ja aikuisten suosituimmat ruokalajia ja aikakauden erityispiirteet. Kandidaatintutkielma, Helsingin yliopisto, 2015
Varjonen, Johanna & Peltoniemi, Ari: Kodin ulkopuolella ruokailu osana ruokailutottumusten muutosta 1990–2010. Kuluttajatutkimuskeskus. Julkaisuja 1/2012.
Viinisalo, Mirja: Kodin ulkopuolella ruokailu erilaisissa kotitalouksissa vuosina 1985 ja 1998. Kuluttajatutkimuskeskus, Työselosteita ja esitelmiä 91:2005.
hrm