LOTTA SVÄRD – ruokaa koko komppanialle
”Yhä vieläkin Lotta Svärdistä puhe syntyy toisinaan, kun iltavalkean ääressä sotakumppani kohdataan.”
Lotta Svärd oli naisten vapaaehtoinen, aseeton maanpuolustusjärjestö, joka toimi vuosina 1921–1944. Lottatyö oli monipuolista yhteiskunnallista huoltotyötä ja avustustoimintaa niin siviilien kuin puolustusvoimienkin hyväksi. Järjestössä toimi enimmillään 240 000 naista ja tyttöä.
Lottien toimialoista jäsenmäärään suhteutettuna suurin oli ruokahuolto. Muonitusjaoston työ oli heti alusta alkaen vahvasti lottatyön keskiössä. Rauhan aikana muonitusjaostoa työllisti suojeluskuntien erilaisten tilaisuuksien ruokahuollon järjestäminen. Lisäksi muonitusjaoston vastuulla oli jaostoon kuuluvien lottien kouluttaminen sekä muonitus- ja ravintolakaluston hankkiminen ja mahdolliseen kriisitilanteeseen varautuminen.
Työtä sodan varjossa
Sodan syttymisen myötä valtavat ihmisvirrat lähtivät liikkeelle samanaikaisesti kahteen suuntaan, siirtoväki pakeni sodan jaloista, kun taas sotilaat vaelsivat kohti rintamaa. Muonitusjaoston lotat huolehtivat sekä siirtoväestä että rintamalle siirtyvien joukkojen ruokahuollosta. Esimerkiksi Viipurin paikallisosasto huolehti kaupungin läpi kulkevista Kannaksen siirtolaisista ja ylläpiti samanaikaisesti 41 muonituspaikkaa sotilaille.
Valtavien ihmismassojen joukkoruokailun järjestämisen mahdollisti Lotta Svärdin rauhanaikana kouluttama henkilöstö, vuosikymmenten saatossa hankittu kalusto sekä huippuunsa hiottu organisaatio. Esimerkkinä mainittakoon erään rautatieaseman muonituspiste, jossa muonitettavia oli useita satoja henkilöitä vuorokaudessa.
Muonitustyötä johti kolme emäntää. Pääemännän vastuulla oli kirjanpito ja tilaukset, yksi emäntä vastasi keittiön toiminnasta ja kolmas huolehti ”piiskan” tehtävistä eli ruuan jakelun valvomisesta ja kanttiinin toiminnasta. Lotat työskentelivät neljässä ryhmässä, joissa kussakin oli keittäjä ja neljä lottaa.
Keittiöorja, ajokoira, neiti ja tiskari…
Yhden päivän aikana kolme lottaryhmää työskenteli vuoroissa seuraavasti: Aamuvuoro klo 5–12, päivävuoro klo 12–19 ja yövuoro klo 19–02. Neljäs ryhmä piti vapaata. Vapaapäivältä saavuttiin aamuvuoroon, jossa yksi lotta ”keittiöorja” toimi keittäjän apuna huolehtien, että ruokaa on 100 hengelle aina lämpimänä ja tämän lisäksi keittiöllä tuli olla valmius tehdä nopeasti ruoka 200–300 henkilölle.
Juoksevat asiat eli ruoankuljetus, maidon piimän, leivän, puun, veden, jäänhaku ja ostokset olivat ”ajokoirana” toimivan lotan vastuulla. Tarjoilu puolestaan kuului lotalle, jota kutsuttiin ”neidiksi”. Ryhmän viimeinen lenkki oli ”tiskari”, joka huolehti alumiinilautasten, lasien ja lusikoiden pesusta. Työtehtävät kiersivät siten, että keittiövuorosta siirryttiin kuljetukseen, kuljetuksesta tiskariksi ja tiskarin rankan vuoron jälkeen pääsi ”neitivuoroon”.
Pataljoonakeittoa komppanialle
Tavallisella kenttäkeittimellä oli mahdollista valmistaa ruokaa ja juotavaa noin 180 miehelle. Tapana oli, että niin kutsuttu vahva ateria eli liharuoka tarjoiltiin iltapäivällä ja heikompi ateria eli puurot ja vellit aamupäivällä. Yksi käytetyimmistä resepteistä joukkomuonituksessa oli pataljoonakeitto, sillä siihen oli mahdollista hyödyntää kaikki edellisten päivien tähteeksi jäänyt ruoka, jopa edellisenä päivänä keitetyt perunat.
180 annosta pataljoonakeittoa
22,5 kg naudanlihaa
126 kg perunoita
2,7 kg makaronia
900 g sipulia
10 g pippuria
1 kg suolaa
90 l vettä
Keripukki kiusana
Aina edellä esitetty tarjoilu ei tietenkään pula-ajan puitteissa ollut mahdollista. Eräänkin kerran Rukajärven suunnalla kävi niin, että huoltoyhteyksien katkettua ei ruuaksi voitu valmistaa kuin makaronia ja ruskeaa kastiketta. Eräs lotta kirjoitti äidilleen, että vitamiinien puute ja heikko ravinto on johtanut siihen, että hampaatkin jo ovat alkaneet heilua.
Etenkin talvisaikaan vitamiinien puute oli jatkuva uhka. Tämän vuoksi kaikki perunat ja juurekset pyrittiin tarjoilemaan kuorineen ja kaikki metsän antimet sienet ja marjat hyödynnettiin mahdollisuuksien mukaan. Miehistö myös metsästi monissa paikoissa riistaa ruoan monipuolistamiseksi.
Elintarvikkeiden heikko saatavuus laittoi usein muonittajan mielikuvituksen koetukselle. Esimerkiksi iäkästä ja jo melko sitkeää naudanlihaa liotettiin etikkavedessä ennen kypsentämistä ja näin siitä saatiin edes jotenkuten käyttökelpoista. Erääseen kanttiiniin saapuneet pullat olivat puolestaan ehtineet homehtua kuljetuksen aikana. Home kuorittiin pois, pullat siveltiin marmeladilla ja tarjottiin korvikkeen kera. Tarina nimittäin kertoi, että home vain kirkastaa lauluääntä.
Kirjoituksen on koonnut Susanna Koski Lottamuseolta.
Tekstilähteet:
Irja Rättö: Draamaopastus – Muonituslotta Karvisen muonituskurssi
Muonituslotan käsikirja. LS-julkaisu n:o 11. Helsinki, 1940.
Lotta-Svärd yhdistyksen keskusjohtokunnan vahvistamat ohjeet kurssien ja neuvontatyön järjestämistä varten. LS-julkaisu n:o 26. Helsinki, 1940.
Ruoanvalmistusohjeita kenttäjoukkojen ruoanpitoon. Päämaja, intendenttiosasto. Helsinki, 1942.
Sotilasmuonittajana vilkkaalla rautatieasemalla. LS-lehti 15/1941.
Kuvat: Lottamuseon valokuvakokoelmat
hrm